Naurun varjolla

GENRE ENSI-ILTA 20.11.2020 TÄHDET

Mukava draamakomedia, joka sijoittuu stand up -komiikan maailmaan. Oivaltava mutta tarinallisesti turhan tuttuja latuja tarpovan juonikuvion pelastavat nautittavan taitavat näyttelijät.

Nauru on parasta lääkettä, sanotaan. Näin monesti onkin, sillä tunnetusti positiivisella asenteella on monia suotuisia vaikutuksia. Vitsin turvin voi ilmaista vaikeitakin asioita ilman että menettäisi kasvojaan. Naurun varjolla voi tuoda näkyväksi erilaisia yhteiskunnallisia asioita, jolloin nauru on koomikon väline. Ihmisten naurattaminen on vaikea laji, ja he, jotka asettavat itsensä alttiiksi nolatuksi tulemisen riskillä itselleen vieraiden ihmisten edessä, ovat kiistattomasti rohkeita sieluja.

Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana suomalainen stand up on ottanut hurjia loikkauksia eteenpäin. Taso on noussut, ja monen koomikon oivallukset ovat paljon monikerroksellisempia kuin vaikkapa hauskojen äänien tekeminen, naaman vääntely ja viron kielen hassuus. Niinpä lienee ollut ajan kysymys, milloin aiheesta tehtäisiin elokuva.

Tampereella asuva, ammatikseen käsikirjoittava Maria (Elena Leeve) jää työttömäksi. Hän on lapseton sinkku ja hieman hukassa elämässään. Niinpä hän osallistuu kansalaisopiston stand up -kurssille löytääkseen uutta suuntaa elämälleen. Alku ei ole helppo, mutta käytyään katsomassa komiikkailtaa hän saa oivalluksen siitä, mistä suomalaiset mieskoomikot kertovat juttujaan: lähinnä naisista.

Maria sisuuntuu ja alkaa löytää oman äänensä kurssilla. Jopa niin hyvin, että kurssin vetäjä Riitta (Minna Kivelä) pyytää hänet mukaan aloittelevien koomikoiden Keltanokka-kierueelle. Maria päättää heittäytyä mukaan tuntemattomille poluille.

Muut mukana olevat toiveikkaat ovat katkeruudesta vaimoaan ja anoppiaan kohtaan vitsejä ammentava Tommi (Joonas Saartamo), kiintiöespoolaiseksi itseään tituleerava Karri (Ernest Lawson) ja muunsukupuoliseksi itsensä kokeva Kira (Aino Sirje). Kiertueen tuomareina toimivat Riitta ja ehkä jo parhaat päivänsä hauskuuttamisen saralla nähnyt Kale (Heikki Silvennoinen).

Kiertue-elämä ei ole helppoa, ja etenkin Marian ja Tommin välillä esiintyy kitkaa, jopa molemminpuolista vihamielisyyttä. Romanttisen komedian ystävät tietävät, kuinka epäsuhtaiselle parille yleensä käy.

Käännekohtana Marialle on keikka Forssassa, koska hän on sieltä kotoisin. Maria kokee itsensä täysin raakileeksi muutenkin, mutta juuri tämän nimenomainen keikka pelottaa häntä. Siksi hän pyytää, ettei Laura-sisko (Satu Tuuli Karhu) tulisi paikalle. Draaman lajien mukaan Laura tietenkin ilmestyy paikalle aiheuttaen Marialle täydellisen sulamisen. Tätäkin sitten selvitellään hyvän tovin ruutuajasta. Kaikkien muiden ihmissuhdekiemuroiden lisäksi.

Elokuvan on kirjoittanut pitkä elokuvan saralla ensikertalainen Anna Ruohonen, joka on tosin kirjoittanut televisiosarjoja. Hän on myös tehnyt lavakomiikkaa ja on kotoisin Forssan Jokioisista. Näyttää siis siltä, että Ruohonen on ladannut tarinan päähenkilöön paljon itsestään.

Ensikertalainen on myös ohjaaja Reetta Aalto. Aiemmin hän on ohjannut osuuden viimevuotiseen yhteisteokseen Tottumiskysymys, joten sukupuolten välisten vinoutuneiden valta-asemien näkyväksi tekeminen on hänelle tuttua. Tänä kesänä häneltä ilmestyi esikoisromaani Vadim.

Naurun varjolla -komedian ote on raikas. Päätekijöiden ensikertalaisuus näkyy niin hyvässä kuin ei-niin-hyvässä. Tarina on tuore, ja huomaa, että käsikirjoittaja Ruohonen tuntee stand upin lajina hyvin. Päähenkilön omakohtaisuus tuo hahmoon syvyyttä, mutta toisaalta tarina etenee kaikkien käsikirjoitusoppaiden konventioiden mukaan. Tommin hahmo on myös hyvin tunnistettava ja sikäli onnistunut. Lawson tekee Karrin varmuudella, jota havaitsimme jo Putous-sarjassa. Kuitenkin ehkä kiinnostavin hahmo, muunsukupuolinen Kira jää ohueksi ja muiden varjoon. Hänestä olisi halunnut tietää enemmän.

Reetta Aalto ohjaa sinänsä sujuvasti. Mutta myös hänen ensikertalaisuutensa näkyy rytmin ajoittaisena katoilemisena. Välillä mennään kiireellä eteenpäin ja välillä jäädään kiinni triviaaleihin sivujuoniin. Myös tarinan suunta, se kirkas pointti, on välillä hukassa. Tekijät haluavat selvästi kertoa pienimuotoisessa tarinassaan monta eri asiaa. Onneksi kaikki näyttelijät tekevät hienoa työtä ja luovivat tarinan karikoiden läpi parhaan kykynsä mukaan.

Elena Leeveä on nähty viime vuosina paljon erilaisissa tuotannoissa, ja hänen komediakykynsä ovat ensiluokkaisen nautittavia. Myös Joonas Saartamo tekee katkeruuden suossa tarpovan Tommin taitavasti. Pääparia säestävät Lawson, Sirje ja Kivelä nautittavalla ammattitaidolla.