Teini-ikäisenä äkkilähdön kotiseuduiltaan ottanut Felice palaa 40 vuotta myöhemmin menestyneenä liikemiehenä kotiinsa Napolin syrjäkujille. Hän ryhtyy huolehtimaan ikääntyneestä äidistään ja vaeltelee itsekseen pitkin kaupungin katuja. Moni asia on pysynyt entisellään, mutta moni on myös muuttunut: järjestäytynyt rikollisuus on ottanut vakaan jalansijan alueella.
Matkoillaan uskontoa vaihtanut ja perheen perustanut Felice tutustuu katolisen äitinsä rippipappiin, joka pyrkii pitämään paikallista nuorisoa erossa rikollisilta teiltä. ja avautuu tälle nuoruudestaan ja lähtönsä syistä. Samalla hän varoituksista huolimatta etsii äkkilähtönsä yhteydessä taakseen jättämää ystäväänsä.
Suomalaiskatsoja on tottunut näkemään elokuvien Italiaa sarjana turistimaisemia. Siksi onkin virkistävää tutustua koreiden julkisivujen takana piileviin nuhjuisempiin, jopa vaarallisempiin sivukatuihin – jotka yhtä kaikki tuntuvat eksoottisilta ja silti tutuilta.
On myös helppo samastua Felicen yhä määrätietoisemmaksi käyvään vaelteluun. Nostalgia ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen, lämmin tunne kotiinpaluusta. Se voi olla myös harhakuva siitä, että entiseen voi palata kuin välillä kuluneita vuosia ja vuosikymmeniä ei olisi ollutkaan. Tutuilta vaikuttavat asiat voivat kuitenkin olla petollisia.
Nostalgia on ilmestymisvuotensa palkituimpia elokuvia Italiassa ja oli jopa maansa kandidaatti Oscar-kisoihin, vaikka ei päässytkään edes alustavien ehdokkaiden listalle. Jotain kuitenkin tuntuu katoavan käännöksessä.
Suomalaiselle katsojalle ei aivan avaudu, mitä Felice oikeastaan etsii ja mitä hän haluaisi irti tapaamisesta vanhan tuttunsa kanssa. Toisaalta, ehkä hän ei tiedä sitä itsekään.
Silti elokuvassa on outo käänne, jossa seurakunnassa tapahtuvan, täysin selittämättömäksi jäävän kuohunnan jälkeen Felicellä on yhtäkkiä outo mentorin asema kirkon toiminnassa. Muutenkin kyseisen hetken jälkeen kaikki hahmot tuntuvat aivan eri ihmisiltä kuin tarinan alussa. Suomalaiset toki ymmärtävät, että vanhoja muistelevia voi tökkiä tikulla silmään, mutta silti jää hieman epäselväksi, mitä elokuva lopulta yrittää sanoa.
Jouni Vikman
Nostalgia -elokuvan traileri
