Vuonna 1982 radio-artisti Joe Frank esitti NPR-kanavalla monologin nimeltään Lies. Tämä 10-minuuttinen tarina kertoi New Yorkin Greenwich Villagessa tapahtuneesta häiritsevästä kohtaamisesta erään nuoren naisen kanssa.
Pari vuotta myöhemmin 26-vuotias Columbian yliopiston elokuvaopiskelija Joseph Minion palautti opettajalleen käsikirjoituksen, jonka premissi, juoni ja iso osa dialogista oli suoraan Frankin monologista. Frankin nimeä käsikirjoituksessa ei näkynyt.
Käsikirjoitus oli vielä tässä vaiheessa nimeltään Lies. Sen optioivat tuottajat Griffin Dunne ja Amy Robinson, jotka lähettivät tekstin ohjaaja Martin Scorseselle. Scorsese teki omat muokkauksensa käsikirjoitukseen ja antoi sille nimen After Hours.
After Hours (1985)-elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia ovat isolta osalta otettu törkeästi Frankin monologista. Frankin saatua tietää plagioinnista, elokuvan tuottajat maksoivat hänelle sovitteluna sievoisen summan – sillä hinnalla, ettei Frankin nimeä mainittu elokuvan yhteydessä.
After Hours toi Scorseselle parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Nopealla aikataululla toteutettu elokuva antoi uutta pontta ohjaajalle, jonka edellinen elokuva The King of Comedy (1983) oli flopannut, ja jonka intohimoprojekti Kristuksen viimeinen kiusaus oli juuri kuivunut kasaan Paramount-studiolla.
Lähde: Cinephilia & Beyond, Andrew Hearst
