Kun Suomessakin pyörivä kehno C.S.I. on jenkki-TV:n katsotuimpia sarjoja, oli vain ajan kysymys, milloin rikospaikkatutkijoiden eksoottista elämää nähdään lisää myös valkokankailla. Tosin siinä missä C.S.I. onnistuu kvasitieteellisyydessään olemaan välillä melkein kiinnostava, Murder by Numbers ei yritäkään olla jännittävä tai edes mielenkiintoinen. Tieteelliseltä uskottavuudeltaan (tai sen puutteelta) teokset ovat samaa luokkaa.
Elokuvan suurin ongelma on, ettei siinä ole mitään, minkä puolesta jännittää. Murhat tapahtuvat kuin sivulauseissa uhrien jäädessä tuntemattomiksi, eikä kenelläkään, ei edes tutkivilla poliiseilla, ole mitään epäilystä siitä, keneen syyllisyys kohdistuu. Sitten vietetään pari tuntia jaarittelemalla tyhjänpäiväisiä ja kuluttamalla katsojan aikaa.
Toinen suuri ongelma on, ettei elokuva pysty päättämään, kuka on sen päähenkilö. Onko se Sandra Bullockin esittämä ärsyttävän äksy tutkijaämmä, hänen eksyneen oloinen pehmo aisaparinsa Ben Chaplin vai kenties Ryan Goslingin ja Michael Pittin muodostama teiniääliöpari? Surullisinta on, että kaikki päähenkilöehdokkaat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei katsojaa paljon edes kiinnosta.
[Murder by numbers]Koska Sandran esittämä tutkija pottuilee ihmisille (=miehille) ja on seksuaalisesti aloitteellinen nainen, on hänen menneisyydessään tietenkin jokin perustavaa laatua oleva trauma, joka selittää moisen epänaisellisen käytöksen ja miehiseen poliisiammattiin hakeutumisen. Kun ”selitys” vihdoin tulee, se kerrotaan liian myöhään, jotta se enää perustelisi sitä, miksi joku nyhveröteini pystyy pyörittämään karaistunutta poliisinaista miten tahtoo. Eikä se edes oikeastaan selitä, miksi tämä on hakeutunut rikospaikkatutkijaksi.
Elokuvan ainut mahdollinen vahvuus lepää silti Sandra Bullockin värähtelyissä. Jos katsoja resonoi hänen kanssaan samalla taajuudella kuten minä, voi elokuvasta saada jotain iloa (ja katsokaa silti pisteitäni). Varsinkin, kun ottaa huomioon, että hän oikein kovasti yrittää jopa näytellä tässä leffassa. Jos ei Sandrasta pidä, on hän vain yksi syy lisää vihata tätä erittäin huonoa elokuvaa.
Lopuksi pitää vielä narista elokuvan käännosnimestä. Alkuperäinen nimi viittaa ohjekirjanomaisesti suoritettuun veritekoon. Suomenkielinen Numeromurha antaa ymmärtää, että kyseessä olisi jokin mystinen numerologiaan liittyvä teurastus. Olisikin. Elokuva olisi voinut olla huomattavasti parempi, jos se olisi ollut pelkkä kliseinen sarjamurhaajajuttu.