Yllättävän monisyinen ja kohkaamaton elokuva pariskunnan adoptioaikeista yllättää positiivisesti, vaikka hiottavaa silti jää. Jopa aina kivikasvoinen Mark Wahlberg istuu rooliinsa.

Muutaman hapuilevan yrityksen jälkeen Kreikan oudon aallon Yorgos Lanthimos ottaa ensimmäiset kunnon askeleensa A-listalle, todennäköisesti pysyäkseen.

Vuosikymmenten takaiselta tuntuva, kaikkein kuluneimpia polkuja kulkeva romanttinen komedia onnistuu hukkaamaan kaikki hyvät mahdollisuutensa hauskuuttamiseen tai koskettamiseen.

Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.

Ei yhtä shokeeraava kuin The Greasy Strangler mutta sitäkin oudompi komedia, joka ei naurata. Aubrey Plaza heittäytyy rooliinsa ihailtavalla vakaumuksella, mutta elokuva on liian pitkä ja tylsä.

Tunnistettavien ja samastuttavien stereotypioiden varaan rakentava elokuva ei uskalla mennä tarpeeksi pitkälle katsauksessaan nyky-Suomesta, mutta voittaa sympaattisuudellaan.

Gabriela Pichlerin toisella ohjaamalla kokopitkällä elokuvalla on hetkensä.

Yksi viime vuosien hauskimmista kotimaisista komedioista.

Uusi Mielensäpahoittaja on Heikki Kinnusen tour de force ja lähempänä Tuomas Kyrön alkuperäisiä kertomuksia kuin edellinen elokuva.

Iki-ihana Charlize Theron tekee taas yhden kuuluisista valkokangasmuodonmuutoksistaan.