Ei aivan se kulttiklassikko, jonka sen toivoisi olevan. Mutta mikäli haluaa isoja räjähdyksiä, isoja sääilmiöitä ja vielä isompia juoniaukkoja, tämä on oikea valinta.

Sinänsä ammattitaitoinen ja komea elokuva jää kolkoksi kuin tyhjä tynnyri.

Stephen Frears jatkaa sarjaansa laiskoja elokuvia, jotka vain hyvät näyttelijät voivat pelastaa. Tällä kertaa edes Judy Dench ei saa sitä toimimaan.

Vuosien tuotantohelvetin jälkeen Justin Chadwickin pukudraama pääsee valkokankaille niin kuin maailma ei jo olisi tarpeeksi ankea paikka.

Darren Aronofskyn uutuus on jo leimattu ”ristiriitoja herättäväksi” (lue: ensi-illassa buuattiin), mutta ei pidä innostua. Se on sekasotku eikä puoliksikaan niin hauska kuin miltä kuulostaa.

Lajityyppinä isojen animaatiostudioiden luomuksia kopioiva eurotusina.

Puolitoistatuntinen sovellus- ja mobiilipelimainos lapsille.

Musta torni ei miellyttäne kirjasarjan faneja, mutta se ei ole huonoimpia King-filmatisointeja. Lähinnä, koska niitä on jo niin paljon.

Klassinen jenkkikomedia on täynnä päätöntä – tai sormetonta – menoa vailla sen kummempaa sisältöä.

Ohjaaja Rebecca Zlotowski ei pelkää kummituksia kolmannessa elokuvassaan. Hänen olisi pitänyt: Planetarium on täydellinen esimerkki siitä, kuinka pelottava elokuva voi olla, kun juonesta puuttuu johdonmukaisuus.