Tulppaanikuume

/ GENRE ENSI-ILTA 22.09.2017 TÄHDET

Vuosien tuotantohelvetin jälkeen Justin Chadwickin pukudraama pääsee valkokankaille niin kuin maailma ei jo olisi tarpeeksi ankea paikka.

Amsterdam vuonna 1634. Orpo Sophia Sandvoort (röyhelöiden nielemä Alicia Vikander) on jumissa rakkaudettomassa liitossa varakkaan Corneliksen (Christopher Waltz) kanssa. Paljon vanhempi aviomies haluaisi epätoivoisesti perillisen, mutta kun hän tilaa muotokuvan, vaimo rakastuukin nuoreen taiteilijaan (Dane DeHaan).

Samalla koko maa on kukoistavan tulppaanibisneksen lumoissa. Ja… siinä suurin piirtein koko elokuva.

Elokuviin liittyy yksi luotettava nyrkkisääntö: jos inhat sensorit eivät ole olleet asialla sormineen, kun elokuva hautautuu vuosiksi tuotantohelvettiin, on turha odottaa mestariteosta sen viimein pulpahtaessa pintaan kuin turvonnut ruumis. Niin kärjistetyltä kuin se tuntuukin, vertaus ei osu kovin kauas totuudesta: loputtomien uusintakuvausten ja yhä uusien leikkausversioiden jälkeen Justin Chadwickin ”arvo”draama ei tunnu osoittavan minkäänlaisia elonmerkkejä.

Vaikka kyseessä ei olekaan yksittäinen tapaus – David O. Russell julkaisi vuoden 2008 elokuvansa vuonna 2015 uudella nimellä – se on silti outo. Vielä muutama vuosi sitten Tom Stoppardin käsikirjoitusta pidettiin Hollywoodissa kuumaa kamaa. Tulppaanikuumeen taustalla on myös The Best Exotic Marigold Hotel -elokuvan takana olleen kirjan kirjoittaneen Deborah Moggachin romanttisen kioskikirjallisuuden rajoilla leikittelevä menestysteos. Elokuvassa on unelmamiehitys, vaikka Alicia Vikander olikin projektin alussa vielä suhteellisen tuntematon.

Kuten yleensä ison kaliiberin floppien ollessa kyseessä, on vaikea sanoa tarkalleen mikä meni vikaan (poikkeuksena tietysti Waterworld, jonka menestystä kukaan täysjärkinen ei ole voinut odottaa). Mutta jotain meni ja raskaasti.

Ollaan nyt rehellisiä: voitaneen sanoa, etteivät 1600-luvun Hollannin tulppaanimarkkinoiden heilahtelut oikeasti kiinnosta ketään. Ei ainakaan valkokankaalla, sillä sipulikukat eivät ole kiinnostavan tarinan perusta. Elokuvan rakkaustarina ei loputtomasta hikoilusta huolimatta vakuuta, lähinnä koska sen huonompaa puoliskoa näyttelee Dane DeHaan.

Joskus, kun kemiat kohtaavat juuri oikealla tavalla, katsoja on valmis nielemään melko lailla potaskaa. Uskokaa pois, sitä kyllä riittää. Tulppaanikuumeessa on tarjolla mitä absurdimpaa diipadaapaa mukaan lukien väärinkäsityksiä henkilöllisyyksien suhteen. Mutta kun rakastavaisten suhteesta tulee mieleen Blake Lively ja hai, koko elokuva tuntuu takertuvan kurkkuun kuin pala vanhaa leipää.

Vaikka jo elämänkokemus ei sanoisi sitä, toinen vuoden 2017 uutuuselokuva, Valley of Bones, tiiviisti asian hyvin mainoslauseessaan: jotkut asiat on parempi jättää kaivamatta esiin.

 


YouTube video