Japanilaisanimaatio tarjoaa pieniä hetkiä ja jytisevää supersankaritoimintaa silmien ja korvien täydeltä, mutta loppua kohti sen paatoksellisuus alkaa turruttaa.

Aloitteleva tietokoneanimaatiostudio on keskittynyt enemmän tekniikkaan kuin sinänsä tärkeitä asioita kuten koulukiusaamista ja someriippuvuutta käsittelevän tarinan hiomiseen. Ne hukkuvat koheltamiseen koheltamisen vuoksi.

Uusin kauhuperhe Addamsin animaatioelokuva on oikein kivan näköinen mutta tarinaltaan kovin köykäinen. Se viihdyttänee alakoulun alempien luokkien ikäisiä lapsia, ei juuri muita.

Tarinaltaan vuoden 2017 The Boss Babyn kanssa identtinen vauva-agenttiseikkailu luottaa jälleen enemmän adhd-kohellukseen kuin hauskaan konseptiinsa.

Valtaisan viihdyttävä ja hupaisa elokuva lapsille ja lapsenmielisille ei aivan yllä animaatioklassikoksi, mutta tarjoaa juuri tarpeeksi viihdettä perheen pienimmille.

Mukiinmenevä animaatio sademetsässä elävästä tytöstä ja hänen eläinkamuistaan ei ehkä koskaan yllä isompien studioiden elokuvien tasolle, mutta se on viihdyttävä kokonaisuus.

Kyllä Euroopassakin osataan animaatioita tehdä. Eipä ole Maija-leffojen laatu matkan varrella kärsinyt.

Tutuilla poluilla kuljetaan taas, mutta eiköhän Spirit ole pakkokatsottavaa perheen heppatytöille ja -pojille.

Luolamiesperhe pistää tällä kertaa modernin hipsteriperheen arjen aivan mullin mallin.

Flummelit ei ehkä nouse samojen tekijöiden The Simpsons Movien tasolle, mutta värikkään seikkailun aikamatkailuteema mahdollistaa monta hupaisaa hetkeä. Ja ovathan donitsimaiset olennot nyt söpöjä!