Kaiken mahdollisen suositun manga- ja animesarjan 25-vuotisesta historiasta tunkeminen itsenäiseen seikkailuun turruttaa maallikon. J-poppiin kärsivällisesti suhtautuva katsoja voi silti nauttia visuaalisesta kekseliäisyydestä. (Ikäraja K-12)

Suosittua synkkää fantasiamangaa ja siitä tehtyä tv-sarjaa pohjustava esiosaelokuva jättää ummikon kylmäksi. (Ikäraja K-12)

Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

Täydellinen katastrofi on vältetty, vaikkei a-listan tähdittämällä ja jättimäisellä hintalapulla varustettu fantasiaspektaakkeli kyllä erityisen hyvin onnistukaan.

Lähtöidea päähenkilön äkkinäisiin tempautumisiin eri puolille maapalloa on kiinnostava. Harmi kyllä sitä ei olla osattu käsitellä sen vaatimalla taidolla ja tarina jää sekavaksi ja vajavaiseksi.

Naisen vapautuminen johtaa tietysti miehen eksistentialistiseen kriisiin ja maailman uudelleenluomiseen Rax Rinnekankaan uutuudessa, jossa kuhisevat elementit vaikeuttavat kokonaisuudesta otteen saamista.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.

Ilmeisesti joitakin tarinoita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi onnistuneesti muussa mediassa. X-Men-sarjakuvien Pimeä Feeniks -klassikko lienee yksi niistä. Vain päällisin puolin nimensä mukaista sarjakuvaklassikkoa mukaileva filmatisointi tuhlaa hienon tarinan ja hyvät hahmot oudon väsyneeseen nahisteluun.

Aikuisille fantasiaseikkailulla ei ole mitään tarjottavaa, mutta 10–12-vuotiaille, jotka eivät kaipaa räjähdyksille tai hahmoille motivaatiota, näyttävä leffa varmaan kelpaa.

Teinifantasia jättää tarinan aineksia hyödyntämättä.