Viggo Mortensenin esikoisohjaus on hallitusti tehty draama, jossa ankaran isän varjo vaikuttaa vielä keski-ikäisenä. Vahvan elokuvan tehnyt Mortensen urakoi ohjaajana, tuottajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana ja säveltäjänä.

Koko perheen animaatioseikkailu panostaa outoihin mutta silti tuttuihin hahmoihin ja mekastavaan toimintaan niin, että terävyys itse tarinasta katoaa pahan kerran.

Norjalaisohjaajan omasta mustasta toimintakomediastaan tekemän englanninkielisen uusintafilmatisoinnin pahin puute on liiankin hyvin pääosaan sopiva näyttelijä.

Varsinkin Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvien ystäville näyttelijöiden muodonmuutos on häkellyttävä, mutta elokuvan kahden parempia aikoja nähneen viihdyttäjän viimeisestä kiertueesta luulisi koskettavan muitakin.

”Hyvä pelielokuva” ei välttämättä ole kummoinen meriitti, mutta sen voi ilolla myöntää suomalaisohjaajan uutuudelle

Kyllästyttyään brittiläiseen politikointiin ja amerikkalaiseen varapresidenttiin skotlantilainen satiirikko Armando Iannucci tarttuu venäläiseen diktaattoriin ja onnistuu loukkaamaan lähestulkoon jokaista.