Stan & Ollie – Ohukainen ja Paksukainen

/ / GENRE , ENSI-ILTA 01.02.2019 TÄHDET

Varsinkin Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvien ystäville näyttelijöiden muodonmuutos on häkellyttävä, mutta elokuvan kahden parempia aikoja nähneen viihdyttäjän viimeisestä kiertueesta luulisi koskettavan muitakin.

Steve Coogania yhdessä Rob Brydonin kanssa The Trip -tv-sarjoissa ja niistä tehdyissä elokuvissa nähneet tietävät hänen ällistyttävät kykynsä imitoida muita ihmisiä. Coogania omahyväisenä mediapersoona Alan Partridgena nähneet tietävät myös hänen mainion komediallisen ajoituksentajunsa. Silti on suorastaan ällistyttävää miten hän tavoittaa vain muutamalla kasvoproteesilla ja maneerilla Stan Laurelin näköisyyden ja oloisuuden.

John C. Reilly on usein nähty ”helpon” oloisissa hyväntahtoisen hölmön rooleissa, mutta hän on osoittanut kykynsä myös draamarooleissa. Hän pystyy siis Oliver Hardyna esittämään muutakin kuin vain läskipuvun turvin luotua ylipainoista miestä. Silti hänenkin muodonmuutoksensa on miehen kyvytkin tuntevalle suorastaan häkellyttävä.

Stan Laurel ja Oliver Hardy ovat tietysti elokuvahistorian ehkä tunnetuin komediaduo, joka nopeasti tuli Suomessa tunnetuksi nykyään poliittisesti melko epäkorrekteilla kutsumanimillä Ohukainen ja Paksukainen. Heistä kertovan elokuvan nimi on Stan & Ollie, koska se pyrkii tutkailemaan kaksikon elämää myös silloin, kun he eivät ole valokeilassa. Katsojan iloksi se tuntuu samanlaiselta vitsailulta mutta sisältää myös syvempi tasoja ja särmiä, joita vuosikymmenet eivät ole onnistuneet tasoittamaan – päinvastoin.

Siitä lähtien, kun tuottaja Hal Roach pisti koomikot yhteen 1920-luvulla, Laurel ja Hardy tuottivat studioille miljoonia. Kun he 1950-luvulla lähtevät kiertueelle Iso-Britannian musiikkiteattereihin klassisilla komediasketseillään, kulta-ajat ovat kaukana takana. He asuvat mitättömissä majataloissa ja esiintyvät pienissä paikallisteattereissa vajaille katsomoille. Toivoa pitää kuitenkin yllä haave saada kasaan brittirahoitusta kaksikon kauan suunnittelemalle Robin Hood -parodialle. Se, ja tietysti puhdas nautinto yleisölle esiintymisestä.

Miehet tosin eivät itse tunnu tajuavan, että toisensa tunteminen ja komiikan syntyminen luonnollisesta yhteydestä on kasvanut vuosien, vuosikymmenten ja satojen yhteisten projektien myötä joksikin ammatillista yhteyttä vahvemmaksi. Kun tulevaisuus ei tunnu avautuvan toivotulla tavalla ja Hardyn terveydentila heikkenee, kaksikko joutuu kuitenkin pohtimaan mitä yhdessä esiintyminen heille merkitsee. Onko kyseessä vain leipäpuu, jossa toisen voi tarvittaessa korvata jollain muulla rutiinit osaavalla näyttelijällä?

Jon S. Bairdin edellinen pitkän elokuvan ohjaus oli vuoden 2013 härski Filth, joten on ymmärrettävää ettei Stan & Ollie ole siirappinen Hollywood-historiikki. Silti se on edellä mainitun rikoskomedian nähneille yllättävän lämminsydäminen kertomus. Reillyn ja Cooganin yhteiset kohtaukset herättävät usein mukavan ristiriitaisen tunteen, kun naama on yhtä hymyä, mutta sydän sanoo ”aww”. Lisää niin tunnetta kuin huumoria tuovat koomikkojen vaimoja esittävät Nina Arianda ja Shirley Henderson.