Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

Ahdistava kuvasto, yllätyksetön käsikirjoitus ja tasapaksut roolisuoritukset loihtivat kasaan viihdyttävän mutta epätasaisen taikajuomasekoituksen.

Aito, hurmaava ja koskettava elokuva lapsuudesta ja aikuiseksi kasvamisen pelosta mutta myös sen tärkeydestä ja välttämättömyydestä.

The New Mutants on täynnä omituisia leikkuuvirheitä ja lennosta vaihtuvia aksentteja. Silti sillä on omanlaista charmiansa. Jo alusta asti on kuitenkin selvää, ettei näillä aineksilla olisi toimivampaa pakettia saanut kasaan.

Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.

Täydellinen katastrofi on vältetty, vaikkei a-listan tähdittämällä ja jättimäisellä hintalapulla varustettu fantasiaspektaakkeli kyllä erityisen hyvin onnistukaan.

The Rise of Skywalker korjaa sen minkä The Last Jedi rikkoi ja tarjoaa turvallisen safe spacen Star Wars -faneille istumalla alkuperäisen trilogian harteilla.

Periaatteessa tärkeitä arvoja saarnaava fantasiasota on tarkoitettu yleisölle, jonka keskittymiskyky… oi, värikästä!

VAROITUS! Arvostelussa kerrotaan elokuvan pahiksen nimi. Jos et ole lukenut sarjakuvia tai haluat katsoa elokuvan tietämättä yhtään mitään, niin tervetuloa takaisin katselun jälkeen.

Kaikkien aikaisempien Men in Black -elokuvien perusasetelmat, hahmot ja juonikuviot kopioiva uudelleenkäynnistys ei onnistu millään tasolla.