Palme

GENRE ENSI-ILTA 09.11.2012 TÄHDET

Taidolla toteutettu ruotsalaisdokumentti oman maansa John F. Kennedystä eli pääministeri Olof Palmesta tempaisee mukaansa aikamatkalle, joka johtaa lopulta poliitikon murhaan 59-vuotiaana. Edelleen lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen Palmen murha on arvoitus. Yllättävää ja hienoa dokumentissa onkin se, ettei tähän arvoitukseen puututa lainkaan. Traaginen kuolema todetaan neutraalilla tasolla, mutta sillä ei mässäillä. Dokumentin päähenkilössä onkin todella mielenkiintoista hänen elämänsä. Kuten Palme eräässä tv-haastattelussa mainitsi, niin hän ei halunnut ajatella minkälaisin sanoin häntä muistettaisiin kuoleman jälkeen koska sillä ei ole mitään merkitystä. Elämällä sen sijaan on.

Olof Palme syntyi 20-luvun lopun porvarisperheeseen, jossa hän sai hyvän kasvatuksen. Hän kävi koulua arvostetussa sisäoppilaitoksessa yhdessä kuninkaallisten lasten kanssa. Taustastaan huolimatta kaikki ei silti ollut täydellistä hänelläkään. Hän joutui kasvamaan ilman isää ja oli koulukiusattu. Opiskeltuaan nuorena miehenä vuoden Yhdysvalloissa Palme pääsi näkemään ihmisarvon todellista jalkoihin polkemista matkustellessaan köyhässä etelässä. Palattuaan takaisin Ruotsiin hän päätyi lähes puolivahingossa poliitikoksi saatuaan työpaikan silloisen pääministeri Tage Erlanderin avustajana. Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Erlander oli Palmelle kuin pitkään kaivattu isähahmo.

Nuori Palme vaikuttaa arkistokuvissa aina hymyilevältä ja hieman vetäytyvältä ajattelijalta, joka hyökkää terävin sanoin, kun sille on paikkansa. Edettyään politiikassa hän tuli tunnetuksi suorasanaisena ja pelottomana yhteisen edun tavoittelijana, rauhan puolestapuhujana ja maahanmuuttajien oikeuksien puolustajana. Dokumentti antaa ymmärtää, että Olof Palme oli visionääri, joka haaveili maailmanrauhasta yhdessä Martin Luther Kingin ja Nelson Mandelan kanssa. Esikuviensa tapaan Palme ei jäänyt vain haaveilemaan rauhasta, vaan oman uransa uhallakin hän toi asiansa julki puheissaan. Suorapuheisuus kääntyi lopulta häntä itseään vastaan, kun puolueettomana tunnettu Ruotsi alkoi näyttää maailman silmissä puolueelliselta. Tämä kuitenkin ärsytti lähinnä vain ruotsalaisia.

Tämän päivän valossa Palmen puheet ydinvoiman puolesta tuntuvat ristiriitaisilta hänen persoonaansa nähden. On mielenkiintoista, että muistellessa vuotta 1986 päällimmäisinä mieleen muistuvat juuri Palmen murha helmikuussa ja Tšernobylin voimalaonnettomuus huhtikuussa, vain kaksi kuukautta Palmen kuoleman jälkeen.

Kristina Lindstöm ja Maud Nycander ovat koostaneet dokumentin käyttäen valtavan määrän arkistomateriaalia, joka luo tunnelmia eri aikakausilta pitkin Olof Palmen elämää. Mukana on myös Palmen tv-esiintymisiä sekä aikaisemmin julkaisemattomia kaitafilmin pätkiä, jotka valottavat Palmen perhe-elämää ja suhdetta vaimoon sekä lapsiin. Myös ääniraidalla vaihtuvat musiikit tukevat hienosti koko elokuvaa. Dokumentissa nähtävissä pätkissä esiintyy niin Ingmar Bergman, Carl Bildt kuin Jörn Donnerkin jakamassa mielipiteitä Palmesta henkilönä ja poliitikkona.

Kaiken kaikkiaan rasismia vastustaneesta demokraattisesta sosialistista Olof Palmesta jää hyvä kuva. Dokumentin lopussa nostetaan vielä tarkkailtavaksi aihe, josta politiikassa harvoin puhutaan suoraan. Idealismi ja halu vaikuttaa johtaa usein haluttuun päätösvaltaiseen asemaan, mutta perillä mukavuudenhalu voikin yllättää. Idealismi väljähtyy ja oman saavutetun aseman säilyttämisestä tuleekin itsetarkoitus. Suurmiehet ja -naiset, jotka jättävät sankarinmerkkinsä historiaan eivät kuulu tähän ryhmään. He eivät sulje suutaan edes huipulla. Ja monet heistä on murhattu juuri sen vuoksi.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa