Celine Songin ensimmäinen ohjaustyö Past Lives sai ensi-iltansa vuoden 2023 Sundance-elokuvafestivaaleilla. Sundancesta ponnistaa usein uusia, mielenkiintoisia ohjaajia, ja vaikka Past Lives on Songin ensimmäinen elokuva, ei sitä uskoisi. Kyseessä on harvinaisen kypsä ja kutkuttava elokuva rakkaudesta, maahanmuuttokokemuksesta ja elämästä ylipäätään.
Greta Lee esittää Noraa, jonka perhe muuttaa Etelä-Koreasta Torontoon Noran ollessa vielä lapsi. Noran paras ystävä Hae Sung (Teo Yoo) jää Koreaan ja parin välit katkeavat vähän vahingossa, kun välimatka pitenee. Nora, joka yrittää parhaansa pärjätäkseen teatterimaailmassa käsikirjoittajana, löytää kuitenkin Hae Sungin sosiaalisesta mediasta 12 vuotta myöhemmin, mutta ystävysten välit viilenevät taas.
Edelleen 12 vuotta myöhemmin Nora ja Hae Sung kohtaavat jälleen ja parin välillä kipinöi yhä. Nora asuu nyt New Yorkissa aviomiehensä Arthurin (John Magaro) kanssa, mutta Hae Sung päättää silti matkustaa New Yorkiin. Hae Sungin matkan aikana pari pohtii mitä he ovat molemmat jättäneet taakseen.
Past Lives mukailee Songin omaa elämää. Myös Song muutti Koreasta Kanadaan ja myöhemmin New Yorkiin ja työskenteli pitkään teatterin parissa. Song onkin sanonut haastatteluissa, ettei edes tiennyt olevansa elokuvantekijä ennen kuin oli Past Livesin kuvauksissa. Hän tiesi kuitenkin aina, että tarinassa oli visuaalista voimaa ja Past Lives näyttääkin upealta valkokankaalla. Shabier Kirchner kuvaa New Yorkia lämmöllä ja rakkaudella.
Past Lives alkaa kohtauksella, jossa Hae Sung, Nora ja Arthur istuvat trendikkäässä baarissa siemailemassa cocktaileja. Näemme kohtauksen baarin toisella puolella istuvien vieraiden silmien kautta. He pohtivat mikä kolmikon dynamiikka mahtaa olla. Noran ja Hae Sungin kemia on kiistatonta ja pari puhuu koreaa keskenään, mutta mikä Arthurin rooli on?
Näemme saman kohtauksen myöhemmin uudelleen, mutta tällä kertaa ymmärrämme hahmojen keskeistä dynamiikkaa paremmin. Nora kyllästyy kääntämään Hae Sungin sanoja eikä Hae Sung puhu tarpeeksi englantia pitääkseen keskustelua yllä. Vaikka Noran ja Hae Sungin ystävyys on elokuvan keskiössä, Song paneutuu myös Arthurin hahmoon lämmöllä ja empatialla.
Elokuvan nimi kumpuaa korealaisesta käsitteestä in-yeon. Sen mukaan keitä tahansa tapaatkaan nykyisessä elämässäsi, olet jo tavannut heidät entisessä elämässäsi. Näinpä siis pariskunnat ovat tavanneet toisensa tuhansia kertoja päätyäkseen yhteen. Nora ja Hae Sung pohtivat onko Hae Sungin New Yorkin matka vain yksi kohtaaminen tuhansista ja ovatko he kenties rakastavaisia toisessa elämässä.
Past Lives on romanttinen mutta ei koskaan siirappinen rakkaustarina. Song onnistuu tuomaan aitoa kaipuuta valkokankaalle ja kommunikoimaan monimutkaisia tunteita visuaalisesti. Katseilla on suuri osuus elokuvassa; Nora ja Hae Sung harvoin puhuvat tunteistaan ääneen, mutta kaipailevat katseet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Lee on hätkähdyttävän hyvä elokuvan pääosassa. Hän on erityisen taidokas vaihtelemaan Noran korealaisen ja amerikkalaisen identiteetin kesken. Past Lives toimii erinomaisesti melankolisena rakkaustarinana, mutta elokuvasta löytyy myös mehukasta pohdintaa identiteetistä.
Leen ja Yoon välinen kemia tuntuu aidolta ja uskottavalta, mutta John Magaro, joka oli taianomainen myös First Cow -elokuvassa, uhkaa varastaa koko shown. Arthur on ajoittain mielenkiintoisempi ja monimutkaisempi hahmo kuin Nora. Arthur on mahdottoman kiltti ja ymmärtäväinen, silloinkin kun näkee vaimonsa kaipaavan toista miestä. Arthur sanoo Noran tekevän hänen maailmastaan suuremman ja paremman mutta pohtii, tekeekö hän samaa Noralle. Past Lives on täynnä tämänkaltaisia hetkiä. Hetkiä, jotka jättävät hahmot täysin paljaiksi ja haavoittuvaisiksi, ja juuri tässä piilee elokuvan voima.
Onko Past Lives täydellinen? Todennäköisesti ei, mutta se on lähellä sitä. Elokuva saattaa olla liian hidastempoinen joillekin, eikä sen juoneen mahdu suuria tunteita tai niiden purkauksia. Past Livesin taika löytyy Songin ohjauksesta ja upeasta tarinankerronnasta.
Maria Lättilä