Wallander-dekkarielokuvista tuttu Rolf Lassgård palaa 15 vuoden takaiseen Metsästäjät-elokuvan (1996) rooliinsa, kun hyvän rikosvainun omaava Erik Bäckström kutsutaan Tukholmasta Pohjois-Ruotsin pikkukylään auttamaan nuoren naisen murhan selvittämisessä.
Pääosan lisäksi myös ohjaaja Kjell Sundvall ja käsikirjoittaja Björn Carlström jatkavat ykkösosasta. Sundvall on Metsästäjien jälkeen ohjannut muun muassa Beck-elokuvia ja Suomessa suoraan kotiteattereihin ilmestyneen komedian Karlssonin veljekset. Tekijätiimiin uutena liittynyt Stefan Thunberg on aiemmin käsikirjoittanut Wallanderin tutkimuksia.
Henkirikoksiin erikoistunut Bäckström ottaa kotikylän työkomennuksensa vastahakoisesti vastaan. Syitä kotiseudun painolastiin ja unohduksiin jääneen ykkösosan tapahtumiin selvitetään lyhyiden takaumien kautta.
Pedon jäljillä toimiikin hyvin itsenäisenä teoksena. Ykkösosaa näkemättä vaikuttaa siltä, että alkuperäistä tarinaa sekä kunnioitetaan että viedään myös eteenpäin tärkeimpien hahmojen osalta.
Bäckströmiä ovat kotikylässä vastassa etäisiksi jääneet sukulaiset ja kovaotteinen paikallinen poliisi (Peter Stormare), joka on varma, että suomalaiset elämäntaparikolliset ovat murhan takana. Samalla paikalliset poliisit yrittävät tasapainotella Bäckströmin tutkimusvaatimusten ja kyläläisten luottamuksen välillä.
Suomalaisnäyttelijät, elokuvassakin veljeksiä näyttelevät Eero ja Juho Milonoff sekä Elina Knihtilä, esittävät ruotsalaisten kollegoidensa keskellä hauskat sivuroolit kylän hulttiokoplana.
Pedon jäljillä on pätevä rikosjännäri. Alkujakso metsästäjien kokoontuessa äärettömän metsän laidalle, samalla kun verinen tyttö juoksee puiden keskellä, on mahtipontisen vaikuttava. Elokuva saa tehokkaan alun ja kaikki osaset ovat pintapuolisesti kohdallaan. Jopa puolivälin täydellinen muutos perinteisestä rikosjännäristä avoimesti pahiksen toimia seuraavaksi painostavaksi trilleriksi toimii.
Lassgård on tuppukylän ulkopuolelta tulevana vahvan auktoriteetin kaupunkilaispoliisina vakuuttava. Muille tilaa antava rauhallinen persoona syttyy yllättävän pelottomaksi urooksi aina, kun Stormaren hahmo oikoo lain pykäliä liian suoralla kädellä. Suurimman huomion kuvassa ollessaan tosin ryöstää Stormare. Veteraaninäyttelijä on maanisena poliisina ja perheenisänä erinomainen – kuten aina.
Harmillisesti elokuvalla on kaksi suurta painolastia kannettavanaan. Juoni käyttää kaikki lajityypin kliseet hyväkseen, kun poliiseja höpläytetään kikoilla, jotka ovat tuttuja jokaisesta rikossarjasta ja lajityypin elokuvasta. Katsoja joutuu tuskissaan odottamaan, milloin liian vähän huomioivat poliisit hoksaavat saman minkä yleisö. Lisäksi tarinalla on turhaa kestoa ainakin puolen tunnin edestä. Lopussa jännitystä rakennetaan toki onnistuneesti pahiksen välttäessä lain kouraa kaikin keinoin, mutta tiiviimpi paketti olisi toiminut paremmin.
Jos yllätyksetön ja pituudeltaan venytetty juoni ei haittaa, on petojahti tasokkaasti toteutettu pohjoismaalainen rikoselokuva komeilla metsämaisemilla höystettynä.
Pedon jäljillä -elokuvan traileri
Filmtrailer.com