Ranskalaista häähumua

GENRE ENSI-ILTA 09.01.2015 TÄHDET

Claude ja Marie Verneuil edustavat ranskalaista yläluokkaa parhaimmillaan. He elelevät hienossa kartanossa ja ovat kasvattaneet neljä hienoa tytärtä. On vain ymmärrettävää, että vanhemmat näkisivät ranskalaiskatolisen verenperimänsä jatkuvan hamaan tulevaisuuteen.

Sitten Isabelle-tytär nai Rachidin, arabialaista syntyperää olevan muslimin. Odile valitsee juutalaisen Davidin. Kun Ségolène ottaa miehekseen kiinalaissyntyisen Chaon jäävät vanhempien toiveet nuorimman tyttären harteille. Lopulta Laure vanhempiensa riemuksi ilmoittaakin rakastuneensa mukavaan, katoliseen ranskalaismieheen. Siitä ongelmat vasta alkavatkin!

Ranskalainen komedia saattaa tuntua suomalaisesta katsojasta ongelmalliselta lajityypiltä. Kun kieli ja kulttuuri ei ole yhtä tuttu kuin joka tuutista pursuavien amerikkalaisten elokuvien maailma, voi sanailu ja toiminta tuntua oudolta ja ulkopuolelleen sulkevalta. Ranskalaista häähumua on kuitenkin yllättävän suomalainen elokuva.
Yhtäläisyydet eivät johdu pelkästään siitä, että ranskalaiselokuville tyypillisten loputtomien, kärkevääkin dialogia sisältävien päivälliskohtausten lomassa lähestytään kesäteatterimaista sekoilevaa väärinkäsitysten farssikomediaa. Samastuttavaa löytyy myös maailmankuvasta, jossa turvallisessa, sisäänpäin kääntyneessä lintukodossa eläneet, sinänsä aivan mukavat ihmiset joutuvat kohtaamaan muuttuvan maailman.

Vaikka olisi kuinka monikulttuurista yhteiskuntaa suvaitseva ihminen, Christian Clavierin ja Chantal Laubyn esittämien, oman elämänsä loppupuolella olevien vanhempien dilemman ymmärtää. He ovat periaatteessa maailmanmenoa ymmärtäviä ihmisiä, jotka rakastavat lapsiaan ja haluavat aidosti tukea heidän ratkaisujaan. Mutta onko ihan väärin, että he toivovat jotain omasta itsestä jatkavan elämäänsä silloinkin, kun itse on poissa?

Näin ollen täkäläinenkin katsoja pystyy samastumaan muutosvastarintaisiin vanhemman sukupolven edustajien mutta toisaalta nauramaan omalle sisäiselle perussuomalaiselleen. Ja kaikki tuo hyväntuulisimmassa mahdollisessa merkityksessä!

Mikä parasta ja ennen kaikkea suomalaisinta: ratkaisu kaikkiin ongelmiin – tietysti vain niihin, jotka eivät sopivasti ratkea itsekseen, koska elokuvan kesto tulee täyteen – on alkoholi. Kun pahimmat känkkäränkät pakotetaan yhteen ja tungetaan täyteen viinaa, on lopputuloksena jotain erityistä.

Ranskalaista häähumua on kaikin puolin kevyt ja pinnallinen kuvaelma monelle ajankohtaisesta tilanteesta, jossa yksittäinen ihminen joutuu pohtimaan omaa maailmankuvaansa uusiksi hyvin nopeasti muuttuneessa yhteiskunnassa. Siitä huolimatta se onnistuu kertomaan tarinansa sympaattisesti ja moneen otteeseen spontaaneja röhönauruja herättäen. Kaiken lisäksi se onnistuu repimään huumoria ajatuksesta, että eivät stereotypioiden läpi nähdyt vähemmistöt itsekään ole ennakkoluuloista vapaita.