Meryl Streep (s. 1949) on yli kolmekymmentä vuotta ollut yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia Hollywood-näyttelijättäriä. Hänet tunnetaan myös muuntautumiskyvystään ja taidostaan hallita eri aksentteja. Oscar-ehdokkaana Streep on ollut käsittämättömät 16 kertaa ja voittanut kaksi pystiä (Kramer vastaan Kramer, 1979 ja Sophien valinta, 1982).
Kun siis Ison-Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista päätettiin tehdä filmatisointi, niin ei ihme että vetovoimainen Streep valittiin rooliin vaikkei britti olekaan.
Elokuvan ohjaaja Phyllida Lloyd on näyttämömusikaaleilla mainetta hankkinut tekijä, joka on tuttu Streepille. Lloyd ohjasi Abba-yhtyeen musiikkiin nojautuvan elokuvan Mamma Mia!, jossa Streep esitti yhtä pääosaa.
Elämäkertaelokuvien perussynti on se, että niissä halutaan kertoa päähenkilön koko elämä, kun voisi olla viisaampaa keskittyä johonkin merkittävään ajanjaksoon. Rautarouvaa vaivaa juuri tämä. Elokuvassa käydään takaumien kautta Thatcherin kaikki merkittävät vaiheet kauppiaan tyttärestä maansa ensimmäiseksi naispääministeriksi ja yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Lisäksi käydään läpi Thatcherin vaiheita nykypäivänä, kun hänet esitetään valtansa menettäneenä seniilinä hahmona, joka käy keskusteluja kuolleen aviomiehensä kanssa.
Olisi ehkä ollut parempi keskittyä johonkin ratkaisevaan elämänvaiheeseen, kuten vaikkapa saman lajityypin elokuvissa The Queen ja Kuninkaan puhe.
Toinen ongelma on se, että Thatcher ei välttämättä ole kovin kiinnostava hahmo elokuvan aiheeksi. Falklandin sodan vaiheista kertova jakso on toteutettu vetävästi, mutta siinäkin tulee mieleen, että historialliset tapahtumat ovat kiinnostavampia kuin Thatcherin persoona. Thatcher sopisikin ehkä paremmin dokumenttielokuvan kuin fiktiivisen tarinan aiheeksi. Ainakaan Lloyd ja käsikirjoittaja Abi Morgan (Shame) eivät ole saaneet aiheesta riittävästi irti.
Parasta ja kiinnostavinta Rautarouvassa on Streep. Hän muuttuu roolihahmokseen niin voimakkaasti ja uskottavasti, että on ihme, jos hän ei saa jälleen yhtä Oscar-ehdokkuutta. Loppuun asti vaimoaan tukevaa aviomiestä Denis Thatcheria esittävä Jim Broadbent (Vuosi elämästä) tekee mieleenjäävän suorituksen kuin yleensäkin. Nuorta Thatcheria esittää Alexandra Roach ja erittäin luontevasti esittääkin. Thatcherin nuoruudenvaiheiden kuvaus tuntuu kuitenkin vain ajan tuhlaukselta, sillä katsoja odottaa hetkeä, jolloin Streepin roolisuoritus pääsee vauhtiin. Siihen menee puoli tuntia.
Rautarouvaa on jo ehditty kritisoida siitä, että yhä elossa olevasta Thatcherista, 86, annetaan kuva harhoja näkevästä dementikosta. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä siitä, että tekijät eivät kunnioittaisi kohdettaan. Pikemminkin tarkoitus on osoittaa, että valta on katoavaista ja rautaisinkin johtaja ruostuu tarpeeksi ikäännyttyään. Sen olisi voinut tuoda esiin tyylikkäämminkin. Thatcher oli kuitenkin kiistelty poliitikko, joten lienee vain osuvaa, että elokuvakin on ristiriitainen.
Rautarouva -elokuvan traileri
Filmtrailer.com