Ray

GENRE , ENSI-ILTA 21.01.2005 TÄHDET

Vaikuttava elämäkerta.

Legendaarisen Ray Charlesin elämäntarinan kertova Ray on pitkän linjan ohjaajan Taylor Hackfordin vahva näyttö. Se on myös pääosan esittäjän Jamie Foxxin (Minä päivänä tahansa, Collateral) lopullinen läpimurto.

Hackford on kehitellyt elokuvaa Ray Charlesista jo pitkään. Muusikoista kertovat elämäkertaelokuvat eivät ole kuitenkaan viime vuosina olleet suosittuja. Tämän takia Hackfordin oli vaikea saada elokuvastudioita vakuuttuneeksi, että elokuva kannattaisi tehdä. Kesti viisitoista vuotta saada Ray valkokankaalle.

Hackford on käsitellyt musiikkia elokuvissaan aiemminkin. Jo hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Idolmaker sijoittui musiikin maailmaan. Hän on ohjannut kiitetyn dokumentin Hail! Hail! Rock ’n’ Roll toisesta muusikkolegendasta Chuck Berrystä. Hackford toimi myös tuottajana Richie Valensista kertovassa elokuvassa La Bamba.

Hackfordin sankarit tulevat usein vaatimattomista oloista ja joutuvat taistelemaan paikastaan maailmassa, kuten elokuvissa Upseeri ja herrasmies ja Samaa verta. Ei siis ihme, että sokean muusikon ryysyistä rikkauksiin -tarina on herättänyt hänen kiinnostuksensa.

Vuosien työ ei ole mennyt hukkaan. Ray on erinomainen elokuva. Se on Hackfordia parhaimmillaan, ehkä jopa hänen paras työnsä.

Elokuva keskittyy Ray Charlesin nuoruusvuosiin 30-luvun lapsuuden ajoista 60-luvun menestyksen huippuhetkiin. Charles oli itse mukana elokuvan teossa, ja filmaukset saatiin päätökseen ennen hänen viime kesäkuussa tapahtunutta kuolemaansa. Silti elokuva käsittelee hänen elämäänsä kaunistelematta, neron pimeitä puolia unohtamatta. Charlesin kaksi pahaa addiktiota, vuosia kestänyt huumeiden käyttö ja pakkomielteiset naisseikkailut saavat paljon tilaa.

Mutta ennen kaikkea Ray on uskomaton selviytymistarina, jossa rutiköyhän mustan yksinhuoltajan sokea lapsi nousee maailmankuuluksi muusikoksi.

Charles sairastui glaukoomaan ja menetti näkönsä jo lapsena mutta oppi käyttämään muita aistejaan lähes yliluonnollisella tavalla. Määrätietoinen äiti (Sharon Warren) opetti pienelle Raylle kovan maailman realiteetit. Hän oppi itsenäiseksi eikä edes tarvinnut keppiä tai opaskoiraa.

Charlesin lapsuudessa tapahtunut pikkuveljen kuolema oli toinen suuri tragedia. Veli kuoli hukkumalla Rayn seuratessa voimattomana sivusta. Veljen kuoleman aiheuttama syyllisyys vainoaa takautumissa ja hallusinaatiossa läpi vuosien.

Vaikuttavinta elokuvassa on Jamie Foxxin roolityö, joka tulee jäämään elokuvahistoriaan. Foxx ei ruumiinrakenteltaan eikä ulkonäöltään muistuta Ray Charlesia juurikaan. Liikkeillä, eleillä ja ilmeillä hän saa aikaan hämmästyttävän muodonmuutoksen. Eikä se jää pelkäksi fyysiseksi imitoinniksi. Foxxin Ray Charles on täynnä tunnetta ja karismaa.

Foxx on paitsi loistava näyttelijä myös itsekin muusikko. Hän opetteli soittamaan pianolla kaikki elokuvan kappaleet, vaikka ne kuullaankin Charlesin itsensä esittämänä.

Elokuvan 50- ja 60-luvun maailmat on rakennettu todentuntuisesti. Puolalainen mestarikuvaaja Pawel Edelman on loihtinut huikeita kuvia voimakkailla väreillä. Ray on harmoninen kokonaisuus, joka pitää otteessaan koko kaksi- ja puolituntisen kestonsa ajan ja jää mieleen pitkäksi aikaa.

Jussi Huhtala