Silmäterä

19.9.2013 09:31
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 20.09.2013

”Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Jan Forsström”. Näin itsevarmasti aloittaa kotimaisella elokuvakentällä jo vuosia vaikuttanut tekijä uransa pitkien elokuvien ohjaajana. Silmäterä kuvaa eurooppalaisen nykyrealismin hengessä nuoren äidin henkistä särkymistä ristiriitaisten vaatimusten paineessa.

Forsström on ansioitunut, Jussi-palkittu käsikirjoittaja, jonka kädenjälki näkyi niin JP Valkeapään Muukalaisessa (2008) kuin Zaida Bergrothin elokuvissa Skavabölen pojat (2009) ja Hyvä poika (2011). Hän on ohjannut kaksi lyhytelokuvaa ja työskennellyt dramaturgina.

Silmäterä on Forsströmin voimannäyte, tyylikäs ja jäntevä työ, joka jatkaa Forsströmin aiemmista käsikirjoituksista tuttua lasten ja vanhempien keskinäisten suhteiden tutkimista. Perhe on kiitollinen kuvattava, sillä siinä kiteytyvät monimutkaiset ihmissuhteet, hyvät ja pahat teot ja aikeet.

Rakkaus on vaikea laji, sillä se on harvoin pyyteetöntä. Tuoreesti ja luontevasti näyttelevä Emmi Parviainen on Marja, joka yrittää kovasti olla hyvä äiti tyttärelleen Julialle (taitava Luna Leinonen Botero). Marjan sinänsä vahvaan äidinrakkauteen vuotaa hänen omia ongelmiaan ja pelkojaan.

Julia on Marjalle kaikki kaikessa, rakas kiinnekohta ja syy elää. Hän jaksaa yötyön lehdenjakajana, kun tietää pääsevänsä aamulla tyttärensä viereen nukkumaan. Äidin lämpö näkyy Juliassa: hän on neuvokas ja luottavainen lapsi.

Marjan onni on kuitenkin hauraampi kuin miltä aluksi näyttää. Pienen, eristyneen perheen arkea saapuu sekoittamaan mies, iranilaistaustainen Kamaran (Mazdak Nassir). Miehelle on vasta valjennut, että parin kuukauden suhde Marjaan vuosia sitten loppuikin toisin kuin hän oli kuvitellut.

Marja joutuu pois tolaltaan, kun Kamaran esittäytyy Julialle tämän isänä. Marja ei ole kaivannut miestä takaisin elämäänsä. Nyt hän alkaa pelätä, että Kamaran etsii keinoa viedä Julia häneltä pois. Epäily kuroo Marjan ja Julian maailman lopulta kauhistuttavan ahtaaksi.

Silmäterä sivuaa vieraan pelkoa laajemminkin. Lähi-itään liittyvät ennakkoluulot leimaavat Marjan ja Kamaranin kanssakäymistä. Yllätyksenä tulee, että Kamaran suomalaisine vaimoineen on elokuvan tasapainoisimpia hahmoja.

Marjan naapurissa asuva suomenruotsalainen lentoemäntä (Ylva Ekblad) ylittää hänkin henkilöhahmona tavallisimmat stereotypiat. Vastikään eronnut, avarasydäminen nainen rajataan muutamiin kohtauksiin, mutta hänestä ehtii rakentua monisäikeinen ja kokonainen hahmo.

Puhekieli yhdistää ja erottaa Marjan Kamaranista ja naapurin lentoemosta. Vieras korostus, jota koetetaan peittää huolellisella artikuloinnilla, herättää oitis mielikuvia. Puheen ja vaikenemisen dynamiikkaan liittyvät myös elokuvan käännekohdat. Kun Marja romahtaa, hän lakkaa puhumasta. Suun avaaminen oikeassa kohdassa on suuri rakkauden osoitus. Kun Marja tunnistaa olevansa vaaraksi lapselleen, ei hän voi enää piilotella ja vaieta.

Vaikka Marjan kauhukuvat tahtovat ottaa ylivallan, ei elokuvasta puutu onnen ja ilon välähdyksiä. Äidin ja Julian iltasadut ja yhteiset leikit tuovat elokuvaan keveyttä ja pehmeyttä. Elokuvaaja Päivi Kettusen hienovireinen kameratyö tuo äidin ja tyttären jännitteisen suhteen koskettavan lähelle. Lau Naun elokuvamusiikki milloin tihentää, milloin vapauttaa tunnelmaa.

Silmäterä -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa