Ranskalaisohjaaja Jacques Audiard on jo vuosien ajan tehnyt erittäin hyviä elokuvia. Dheepan voitti Cannesin pääpalkinnon vuonna 2009 ja Profeetta sai siellä Jury-palkinnon. Audiard on erityisen kiinnostunut väkivallasta, miehistä ja rikkinäisistä kehoista. Elokuvissa Luihin ja ytimiin sekä Read My Lips päähahmot kärsivät jonkinasteisesta vammasta ja joutuvat tulemaan sen kanssa toimeen.
Sistersin veljekset on Audiardin ensimmäinen englanninkielinen elokuva, mikä on päällisin puolin hyvin erikoinen veto ranskalaiselta ohjaajalta. Sistersin veljekset alkaa vakuuttavana joskin yllätyksettömänä lännenelokuvana, mutta paljastuukin syväluotaavaksi hahmotutkielmaksi kahdesta veljeksestä, väkivaltaisuuksia unohtamatta.
Eli ja Charlie Sisters (John C. Reilly ja Joaquin Phoenix) ovat palkkamurhaajia villissä lännessä Kalifornian kultakuumeen aikaan. Veljekset metsästävät Hermann Warmia, joka on varastanut veljesten työnantajalta, pahamaineiseltä Commodorelta. Kultakuumeen iskiessä veljeksiin heidän seikkailunsa saa yllättäviä käänteitä. Mikäli halajaa tavanomaista westernia John Waynen jalanjäljissä, Sistersin veljekset ei ole oikea elokuva.
Genre-elokuvat tekevät paluuta, kuten La La Land ja The Greatest Showman jo todistivat musikaalien suhteen. Audiardin elokuva on länkkärien komea paluu, mutta se on kaukana genren klassikoiden tyylistä. Patrick DeWittin palkittuun kirjaan perustuva elokuva on päällisin puolin peruskauraa, mutta Audiardin käsissä siitä tulee jotain uutta ja erilaista.
Sekä John C. Reilly että Joaquin Phoenix ovat kovassa vedossa. Veljesten jatkuva kinastelu on mainiota seurattavaa, ja taitavat näyttelijät pistävät haisemaan valkokankaalla. Reilly ja Phoenix ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia näyttelijöitä; Reilly tunnetaan komedioistaan ja lupsakasta olemuksestaan, Phoenix taas on Hollywoodin pelätty mutta juhlittu outolintu.
Audiardin ohjauksen alla molempien miesten vahvuudet pääsevät näytille ja miehet myös onnistuneesti peittelevät toistensa heikkouksia. Phoenix uhkaa ajoittain lipsua automaattivaihteelle, mutta Reillyn energia antaa kohtauksiin tarpeeksi potkua, ettei se haittaa. Phoenix tuo myös kaivattua vakavuutta ja uhan tuntua väkivaltaisempiin kohtauksiin, joissa Reilly jää harmillisesti alakynteen.
Sistersin veljekset on kovin miesvoittoinen elokuva, naisille ei ole riittänyt tilaa Rebecca Rootin Mayfieldia lukuunottamatta. Sistersin veljekset toimii tutkielmana maskuliinisuudesta, mutta se olisi voinut olla hienovaraisempi ja monipuolisempi mikäli elokuvassa olisi nähty hieman naisenergiaa tuomassa vivahteita ja vertailukohteita valkokankaan miehisyyteen.
Vaikka Sistersin veljekset onkin mukiinmenevä ja kunnianhimoinen elokuva, se kompastelee matkan varrella. Se on sävyltään ajoittain koominen, mutta väkivallan purskahdukset ja elokuvan loppuratkaisu tekevät elokuvasta vakavamielisen. Audiard ei täysin kykene tasapainottelemaan molempia, vaan hyppii maanisesti tragikoomisen farssin ja scorsesemaisen trillerin välillä.