Split

GENRE , ENSI-ILTA 20.01.2017 TÄHDET

On ilosanoman aika. M. Night Shyamalan on tehnyt loistokkaan paluun monen monituisen kehnon elokuvan jälkeen. Viime vuoden The Visit oli ihan passeli b-luokan kauhumysteeri, mutta saamme palata jopa viitisentoista vuotta taaksepäin, jos haluamme nähdä ohjaajan edellisen hyvän leffan. Vuonna 2002 sai ensi-iltansa Signs, jonka jälkeen Shyamalanin ura lähti hallitsemattomaan syöksyyn kohti ö-luokan jämäelokuvien sylkykuppia.

Onneksi Shyamalan jatkoi uraansa, sillä Split lunastaa paikkansa ohjaajan elokuvakaanonin kärkisijoilta. Elokuva on kiehtova kuvaus dissosiatiivista identiteettihäiriötä (monipersoonahäiriö) potevasta Kevinistä ja hänen 23:sta sivupersoonastaan. James McAvoy tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen Kevininä, vaikkei aivan 24:ää hahmoa elokuvassa näyttelekään.

Ne ikävämmät sivupersoonat ovat kaapanneet vallan Kevinin mielestä ja ikävyyksiinhän se tietenkin johtaa. Eräs näistä hahmoista kidnappaa kolme teinityttöä. Casey (upeasti näyttelevä The Witchin Anya Taylor-Joy), Claire (Haley Lu Richardson) ja Marcia (Jessica Sula) päätyvät pimeään kellariin, jossa Kevinin vaihtelevan omituinen käytös aiheuttaa tytöissä kauhua ja kummastusta. Casey on kuitenkin veistetty eri puusta. Casey osaa ottaa tilanteen haltuunsa, ja alkaa mielenkiintoinen psykologinen peli tytön ja Kevinin välillä. Aina silloin tällöin Kevinin pitää myös käydä rauhoittelemassa psykiatriaan, tohtori Fletcheriä (Betty Buckley), jotta suuri suunnitelma saadaan valmiiksi.

Koska puhumme Shyamalanista, on hieman vaikea avata elokuvan hienouksia paljastamatta juonenkäänteitä, sillä niin moni asia tapahtuu leffan alemmilla metatasoilla. Kaikki ei tietenkään ole aivan sitä miltä näyttää. Ja kuten tiedämme, Shyamalan pitää juonitwisteistään, eikä Splitkään tietty ole niiltä välttynyt. Sen verran pitää kuitenkin spoilata, että tätä twistiä ei voi nähdä ennalta. Sen verran yllättävä ja nerokas pyöräytys on kyseessä.

Shyamalanin elokuvissa on myös aina suoranaisia puutteita ja ilmiselviä heikkouksia. Split on kuitenkin niin kiehtova ja tiivistunnelmainen, että nämä hassut omituisuudet voi antaa ohjaajalle anteeksi. McAvoyn ja Taylor-Joyn välistä kamppilua on suorastaan ihastuttava seurata, niin luontevasti, hullusti ja hienosti molemmat näyttelevät. Split saattaa hyvinkin olla koko uuden vuoden paras trilleri. Siis ihan aikuisten oikeasti.