Star Wars: Episode II – Attack of the Clones

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

16.5.2002 on se päivä, jota ovat taas monet Star Wars -fanit odottaneet. Silloin saa maailman ensi-illan myös Suomessa Star Wars saagan toinen episodi; Attack of the Clones. Aikaa on kulunut ensimmäisen episodin jälkeen 10 vuotta ja taas on universumin asiat sekaisin. Tasavallasta pyrkii aktiivisesti eroon muutamat eripuraiset yhteiskunnat ja Count Dooku (Christopher Lee) kokoaa näille massiivista robottiarmeijaa. Senaattori Padmé Amidala (Natalie Portman) on tasavallan ainoa toivo palauttaa yhtenäisyys diplomatian keinoin, mutta toisinajattelijat yrittävät vain salamurhata senaattorin. Niinpä apuun pyydetään Jediritarit, jotka saavat tehtäväkseen selvittää, kuka pyrkii horjuttamaan tasavallan asemaa ja saamaan Padmén hengiltä. Jedimestari Obi-Wan Kenobin (Ewan McGregor) oppilaana on nyt jo hyvin itsetietoinen Anakin Skywalkerin (Hayden Christensen). Nuori Jedikokelas saa tehtäväkseen suojella Padméa. Tehtävä ei luonnollisesti ole helppo ja sitä ei juurikaan auta se tosiasia, että Anakin on rakastunut Padméen. Obi-Wan Kenobi lähtee etsimään mystistä planeettaa, jonka koordinaatit on hävitetty yhteisestä tietokannasta. Planeetalla kun jostain syystä rakennetaan armeijaa, joka on kloonattu yhdessä täydellisestä taistelijasta.

[Episode II]Star Wars: Episode II – Attack of the Clones on elokuvana melkoinen pettymys. Tarina ei tuo saagaan enää mitään uutta, vaan se tyytyy toistamaan hyväksi havaittuja keinoja, mutta nyt vain entistä suuremmalla määrällä digitaalisia tehosteita. Elokuvan alkupuolella tarina ei oikeastaan kehity mihinkään. Anakinin ja Padmén välistä suhdetta ruoditaan hirvittävällä tavalla, joka tuo äkkiä mieleen ennemmin Kauniit ja Rohkeat, kuin fantasiaelokuvan. Kohtauksia venytetään aivan liian pitkään ja asiat eivät etene mihinkään. Kun pääsemme elokuvan puoliväliin, alkaa sentään jotain tapahtua. Tähänkin jälkeen väliin ympätään kummallisia alleviivauksia, jotta kaikille tulee varmasti selväksi se, kuinka viha alkaa kyteä Anakinin sisällä. Lucas ei ole koskaan ollut mikään erityinen ihmisohjaaja ja nyt sen huomaa erityisen hyvin. Hyvätkin näyttelijät tekevät rutiinisuorituksia ja heikommat taas menevät yrityksissään korniuden tuolle puolen. Suurimman virheen Lucas on tehnyt valitessaan Anakinin rooliin luokattoman Hayden Christensenin, jonka ”suorituksia” katsoessa katsoja todella kärsii. Nuorella näyttelijällä ei ole pienintäkään otetta rooliinsa ja lopputulos on varsin kiusallista nähtävää.

Loppupuolella elokuvaan tulee vähän meininkiä, kun itse toiminta saadaan käyntiin. Kaiholla kuitenkin muistelee niitä episodeja, joiden taisteluissa katsoja saattoi olla hyvin itsekin mukana ja jännittää sankarien puolesta. Nyt taistelut on toteutettu täysin digitaalisesti ja kun taistelukentällä on kankaan täydeltä muurahaisen kokoisia tapahtumia, ei tilanteiden kehittymistä voi seurata kuin sodan johdon kommenteista. Voin hyvin kuvitella, kuinka Lucas on ohjatessaan vain osoitellut kangasta laserkynällä, ja kertonut mihin kohtiin digitaalihahmoja tulee sijoitella copy/paste menetelmällä. Mieleen tulee erilaiset tietokonepelit ja todentuntu jää aika valjuksi.

Star Wars: Episode II – Attack of the Clones tarjoaa kuitenkin alan harrastajille varmasti mukavaa ajanvietettä. Teknisesti elokuva on laadukas ja vaikka se on kuvattukin täysin digitaalisilla kameroilla, ei tätä juurikaan huomaa itse kuvasta. Maisemat ja keinoympäristöt ovat vaikuttavia ja kyllä niitä kelpaa katsella suurelta kankaalta. Kokonaisuutena elokuva on selkeästi saagan heikoin ja tämä ei nostata suuria odotuksia seuraavalle episodi kolmelle.


Aiheeseen liittyvät elokuvat