Hollywoodissa on nykyisin meneillään jokin ihmeellinen vimma tehdä uusintaversioita ja uudet tuoreet ideat ovat nyt todella kiven alla. Monte Criston tarinaa on ehditty käsittelemään aikaisemmin jo ainakin kymmenessä elokuvassa ja liike näyttää jatkuvan. Nyt tämän perinteisen tarinan puikkoihin on palkattu monen fiaskon mies, Kevin Reynolds.
Monte Criston tarina on useimmille jo tuttu ja tämä elokuva ei tuo siihen mitään uutta. Alexander Dumasin samannimiseen tarinaan perustuvassa elokuvassa eletään Napoleonin aikakauden viimeisiä päiviä. Edmond Dantès (James Caviezel) haaksirikkoutuu yhdessä ystävänsä Fernand Mondegon (Guy Pearce) kanssa saarelle, jota hallitsevat Napoleonin joukot. Itse sotaherra pyytää Dantésia toimittamaan Ranskaan kirjeen, jonka tämä väittää olevan aivan tavallinen tervehdys ystävälle. Napoleon vaatii kuitenkin ehdotonta luottamuksellisuutta ja Dantés ei voi kertoa asiasta edes parhaalle ystävälleen. Mondego kuitenkin näkee tilanteen ja katkeroituu ystävänsä luottamuksen pettämisestä. Kotona Ranskassa Dantés ei ehdi kirjeineen kauas, kun hänet pidätetään ja päälle tulee syytteet maanpetoksesta. Tämän johdosta hänet passitetaan eliniäksi pahamaineiselle Chateau D'lfin vankilasaarelle, josta ei kukaan ole elävänä poistunut. Vuosien kärsimysten ja kidutuksen jälkeen hän onnistuu pakenemaan ja motiivina elämälle on enää pohjaton kostonhimo. Vankilassa ollessaan Dantés tutustui vanhaan mieheen (Richard Harris), jolla oli tietoa aarteesta Monte Criston saarella. Dantésille tämä tarjoaa todelle oivan rahoituksen mittavalle ja kalliille kostomatkalle.
The Count of Monte Cristo tarjoaa puitteet varsin näyttävälle elokuvalle, jossa pukuloisto yhdistyy kauniisiin merimaisemiin. Tarina on suoraviivainen ja siitä on turha hakea suuria twistejä, kuten nykyisin on elokuvissa tapana tehdä. Eniten kuitenkin ihmetyttää tässä versiossa se, miksi se on taas kerran pitänyt kuvata uudelleen. Teknisesti se on moitteeton suoritus, mutta henki siitä puuttuu täysin. Ohjaaja Kevin Reynolds on selvästi palkkatyöläinen, jolla ei ole ambitioita tai näkemyksiä. James Caviezel on rasittavan imelä pääroolissa ja todellisen yhden ilmeen suorituksen tekee myös tavallisesti niin hyvä Guy Pearce. Käsivarsilta toiselle hyppivää naispääosaa esittää Dagmara Dominczyk, jolle en ennusta kovin suurta tulevaisuutta ainakaan luonnenäyttelijänä.