The Final Destination 3D

23.10.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Mekaanisuus saa mutkikkaatkin kuoleman veriset juonet tuntumaan pitkästyttäviltä, kun elokuvassa ei niiden ympärillä ole muuta. 3D korostaa kokemuksen muovisuutta.

    ”Pitkäkestoista, väistämättömän katastrofin ja kuoleman uhkaa, useita järkyttäviä, yksityiskohtaisia sekä usein erittäin verisiä tapaturma- ja onnettomuuskuvauksia, joiden järkyttävyyttä 3D-formaatti korostaa. Hyvin ahdistava yleistunnelma”, Suomen elokuvatarkastamo perustelee kauhujännärisarjan viimeisimmän osan K18-ikärajaa. Tuntuu kuin tarkastajat olisivat nähneet aivan eri elokuvan.

    Final Destination -elokuvien perusidea on selkeä ja hauska: joukko ihmisiä selviää suuronnettomuudesta ennenäyn ansiosta. Heidän on kuitenkin ollut tarkoitus kuolla, joten tuoni alkaa korjata heitä alkuperäisessä järjestyksessä, elleivät he saa ketjua katkaistua. Vuoden 2000 ensimmäinen osa oli hauska ja jännittävä avaus, ja kakkonen (2003) näyttävyydessään ja mielikuvituksellisuudessaan edelleen ylittämätön. Niiden jälkeen osat ovat kärsineet ärsyttävistä hahmoista, niiden todella huonoista esittäjistä ja siitä, että perusidean ympärille ei ole keksitty uutta.

    Ohjaaja David R. Ellis yrittää toistaa ykkösen yllättävyyttä ja oman kakkososansa näyttävyyttä, mutta lopputulos on väsynyt eikä mitään yksittäisen kohtauksen yli kantavaa jännitettä synny, kun käsikirjoittaja Eric Bressin eväät hupenevat alkukatastrofin koreografiaan. Kaikki energia tuntuu menneen 3D-tekniikan ympärillä pyörimiseen.

    Siinä missä ”vakavat” elokuvantekijät sanovat 3D.n avaavan ikkunan valkokankaan taakse, The Final Destination käyttää kiitettävän johdonmukaisesti tekniikkaa sen alkuperäiseen tarkoitukseen: esineiden ja ihmistenkappaleiden sinkoamiseen yleisön silmille. Valitettavasti tekniikka tuo mukanaan sivuttaissuuntaisen liikkeen hämärtymisen ja efektien näyttämisen entistä muovisemmilta.

    Kun aika loppuu, eikä

    elokuvalle ole keksitty hyvää päätöstä, turvaudutaan tuplahuijaukseen: siinä tuhotaan yhdellä lauseella raivostuttavasti elokuvan ja koko sarjan vähäinen horjuva logiikka ja samalla vesitetään potentiaalinen splatterkohtaus tietokonegrafiikaksi.

    Lisää luettavaa