Zak on hallinnollisista syistä vanhainkotiin sijoitettu nuori mies, jolla on Downin syndrooma. Siinä missä muut asukkaat tyytyvät osaansa, Zak haaveilee vapaudesta ja ennen kaikkea urasta showpainijana. Hän kuluttaa puhki videonauhaa, jolla hänen suosikkinsa mainostaa omaa painikouluaan.
Kanssahoidokkiensa myötäavustuksella Zak ottaa eräänä yönä pitkät. Seuraamuksia välttääkseen laitoksen johtaja lähettää nuorukaisen perään epävirallisen takaa-ajajan, sympaattisen hoitajan, jota esittää Dakota Johnson. Moniin aikaisempiin elokuviinsa verrattuna arkisessa roolissa Johnson syttyy vallan mainioon roolisuoritukseen.
Mainioista roolisuorituksista puheen ollen, karkumatkalla Zak törmää Tyleriin, jolla maa on alkanut poltella jalkojen alla. Hänen aluksi vastentahtoisella avullaan Zakin pitkä pakomatka ottaa aimo askeleen eteenpäin. Shia LaBeouf ei ikuisuuksiin ole ollut yhtä hyvä.
Onnistunut roolisuoritus johtunee isolta osin erittäin onnistuneesta roolituksesta. Itseinhossa kieriskelevä ja sitä aggressioksi muita kohtaan kääntävä Tyler on kuin tehty LaBeoufille, jota ei suurin surminkaan ole voinut väittää helpoksi persoonaksi.
Zack Gottsagenin esittämä Zak on ihastuttavan välitön luonnonlapsi, ja vaikka Tyler suhtautuu uuteen seuralaisen torjuvasti, LaBeouf on selvästi ottanut suojelevan roolin kanssanäyttelijäänsä. Tylerin ja Zakin yhteenhitsautuminen kasvaa luontevan ja aidon oloisesti. Vaikka hahmoilla on omat taustalla kulkevat tarinansa, pitkän elokuvan saralla debytoivat Tyler Nilson ja Michael Schwartz antavat ensisijaisesti heille tilaa löytää yhteinen sävel.
Zakin ja Tylerin jäljillä ei kuitenkaan ole pelkästään Johnsonin esittämä sosiaalityöntekijä Eleanor, vaan Tylerin ongelmainen menneisyys pyrkii myös tavoittamaan kaksikon. The Peanut Butter Falconissa on paljon hykerryttäviä hetkiä, mutta se ei ole suoranainen komedia. Se on hieman haikea tutkielma unelmista vapaudenkaipuusta sekä kohtalon kutsun ja sen tiellä olevien esteiden ristiriidasta. Maagisen realisminkin puolella piipahtava elokuva jättää ikävistä ja synkistä hetkistään huolimatta jälkeensä hyvän mielen.
Virkistävän erilaisen pääosakombon ohella The Peanut Butter Falconista tekee raikkaan tulokkaan harvemmin esitelty amerikana. Karkulaiset seuraavat Pohjois-Carolinan itärannikon suo- ja suistomaita matkallaan etelään kohti Floridaa ja sen tarjoamia uusia ja parempia mahdollisuuksia – ainakin matkalaisten mielissä. Sen asukkaat ovat kaukana itärannikon metropolien urbaaneista kansalaisista, mutta he eivät ole täysiä metsäläisiäkään, kuten olisi kliseisesti voinut väittää.
Vaikka karkulaisten unelmien tiellä olevat ihmiset ovat tarinan kannalta pahiksia, eivät hekään ole sitä itsetarkoituksellisesti. Vapauden unelman kääntöpuoli on, että vapaa on omillaan myös vaikeina aikoina. Se saa toimeentulonsa kanssa kamppailevat ihmiset kääntymään toisiaan vastaan, eikä Zackin kaltaisille nuorille löydy paikkaa. Kaiken kurjuuden keskellä The Peanut Butter Falcon ehdottaa hienovaraisesti, että ehkä ystävällisyys ja lempeys eivät sittenkään ole heikkouden merkki, vaan ne voivat olla myös rohkeiden ratkaisu.