DK ja Hugh Welchmanin The Peasants – Talonpoikia perustuu Władysław Reymontin Nobel-palkittuun kirjaan, mutta Welchmanit käyttävät animaatiota tuodakseen tarinan valkokankaalle.
Elokuva sijoittuu 1900-luvun alkuun ja elokuvan tapahtumat on jaettu neljään jaksoon ja vuodenaikaan. Jagna asuu pienessä kylässä ja on salasuhteessa kylän rikkaimman miehen pojan Antekin kanssa. Antekilla on myös vaimo, joka tietää miehensä uskottomuudesta, mutta on voimaton tekemään mitään. Jagna pakotetaan naimisiin Antekin isän kanssa, mikä aiheuttaa kohinaa pienessä kylässä.
Uniikki visuaalinen tyyli on saavutettu kuvaamalla näyttelijät kohtauksissa, jotka on sitten maalattu kankaalle kuvaruutu kerrallaan ja animoitu elokuvaksi. Welchmanit käyttivät samaa tekniikkaa vuoden 2017 Loving Vincent -elokuvassa ja myös The Peasants on vaikuttava ja kaunis, vaikka tekniikka ei toimi samalla tavalla. Loving Vincent käytti tekniikkaa hyväkseen tuodakseen Vincent Van Goghin kuvittelemat maailmat valkokankaalle, mutta se ei juurikaan tuo mitään uutta The Peasants -elokuvaan.
The Peasants on äärimmäisen raaka niin henkisesti kuin myös juonensa osalta. Jagna on jatkuvan miesvallan alla ja kohtaa suunnatonta väkivaltaa, erityisesti seksuaalista väkivaltaa. Elokuvaa on ajoittain vaikea katsoa ja välillä tuntuukin, että Welchmanit mässäilevat juonen brutaaliudella, vieläpä aivan turhaan. The Peasants on elokuva, jota en koskaan halua katsoa uudelleen.
Ehkä The Peasantsin kantava ajatus on tehdä katsojalle epämiellyttävä olo. Elokuvan kaunis animaatio ja kauhistuttavat tapahtumat luovat pökerryttävän, päätä huimaavan potretin, mutta elokuva tuntuu silti oudon ontolta.
Vaikka elokuva seuraa Reymontin kirjaa uskollisesti, se ei onnistu tuomaan kirjan teemoja esiin. Elokuvan animaatiotyyli tuntuu kikkailulta, paitsi vuodenaikojen vaihtuessa, jolloin Welchmanit viimein käyttävät animaatiota elokuvan hyväksi. Kun elokuva siirtyy kesästä syksyyn tai talvesta kevääseen, The Peasants malttaa pysähtyä ja antaa yleisön nauttia tyylistään. Elokuva olisi kaivannut näitä hetkiä enemmän.
The Peasantsin juoni alkaa pian myös toistaa itseään, mutta Welchmanit tuntuvat luottavan sokeasti elokuvan shokkiarvoon. Jos unohtaa uniikin tyylin ja silmittömän väkivallan, The Peasants on hyvin tavanomainen, jopa melodramaattinen juoneltaan.
On hienoa nähdä aikuisille suunnattu, kunnianhimoinen animaatio valkokankaalla, mutta The Peasants ei täysin lunasta omia lupauksiaan. Se on kauniisti toteutettu ja vaikuttava, mutta Reymontin kirjan tarina ja teemat eivät pääse oikeuksiinsa.
Maria Lättilä