The Spirit

23.1.2009 00:00
    MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA

    Frank Millerin sekava ja väkivallalla mässäilevä sovitus yhdestä 1940-luvun tunnetuimmasta sarjakuvahahmosta aiheuttaa taatusti graafisen novellimuodon kehittäneen piirtäjänero Will Eisnerin haudassa kääntyilyä.

    Piirtäjänero Will Eisnerin tunnetuimpaan ”sekventiaalisen taiteen” (Eisnerin nimitys sarjakuville) sankarihahmoon perustuva The Spirit on hyvä esimerkki tietyn genren ylikuluttamisesta elokuva-alalla. Vaikka sankarihahmo on yksi sarjakuvamaailman arvostetuimmista, vaikka elokuvaan saadaan tästä johtuen mukaan liuta tähtiä, ja vaikka elokuvan ohjaa elokuva-alallakin kannuksensa lunastanut nykysarjakuvan legenda, lopputulos on rimanalitus.

    Frank Miller on ottanut oppi-isältään aineksia summittaisesti. Mukana on Spiritin synty, yksi arkkivihollinen (Samuel L. Jackson uransa kehnoimmassa roolissa) ja liuta kohtalokkaita femme fataleja. Siinä missä Eisner uudisti 12 vuotta jatkuneessa sarjassaan kerrontansa ja kuvitusmaailmansa rakennetta ja rytmiä alituiseen, Miller pitäytyy Sin Cityn jäykässä kaavassa: raakaa väkivaltaa ja mustavalkoista kuvakikkailua. Lopputulos on pitkästyttävää, sattumanvaraista mättämistä ja väkisin puserrettuja onelinereita. Ainoa toivo on, että elokuvasta ilmestyy täysin erilainen ohjaajanversio, joka ei ole mustavalkoinen eikä sisällä sincityväkivaltaa.

    Lisää luettavaa