Seikkailuelokuvat ovat viime vuosina usein venyneet kestonsa puolesta liiallisiin pituuksiin, ja on ilahduttavaa nähdä välillä alle kaksituntinen rytistys. Thor: The Dark World jatkaa hyväksi havaitulla tyylillä, joka tuli tutuksi jo Marvel-tarinajatkumon edellisessä elokuvassa The Avengers. Se sekoittaa erinomaisen sopivalla suhteella yhteen toimintaseikkailua, draamaa ja komediaa, ja tarjoaa aiheensa synkkyydestä huolimatta paikoin lähes hulvatonta supersankariviihdettä.
Sopranosia, Mad Meniä ja viimeisimpänä Game of Thronesia ohjannut Alan Taylor astuu Thorin kakkososassa suuriin saappaisiin, sillä Kenneth Branaghin vuonna 2011 ohjaama Thor sekä varsinkin sen jatkona nähty Joss Whedonin ohjaama The Avengers osuivat sarjakuvaelokuvien joukossa sekä tarinallisesti että toiminnallisesti komeasti maaliinsa.
The Avengersissa nähdyn New Yorkin tuhon jälkeen Thor (Chris Hemsworth) on palannut kotiin Asgardiin korjaamaan tilannetta, kun taas ilkeä velipuoli Loki (Tom Hiddleston) on vangittu ja heitetty virumaan Asgardin tyrmiin.
Toisaalla Maassa Lontooseen asettunut tohtori Jane Foster (Natalie Portman) haikailee Thorin perään. Ukkosenjumalan sijaan hän onnistuu löytämään salaisen piilopaikan, jossa lepää vuosituhansia vanha pahuus. Sitä tavoittelee tahollaan myös Christopher Ecclestonin esittämä ikiaikainen Malekith. Päihittääkseen koko universumin olemassaoloa uhkaavan pahuuden Thor joutuu pyytämään apua erikoiselta taholta, aikaisemmissa elokuvissa täydellisen epäluotettavaksi todetulta valheiden mestarilta, Lokilta.
Lokin mukaanotto on tarinallisesti toimiva veto, sillä pahuuden ruumiillistumaksi kuvattu Malekith on pahiksena yllättävän mitäänsanomaton ja puiseva. Loki puolestaan on inhimillinen ja arvaamaton, ja hänen kieroutunut ja moniulotteinen hahmonsa tasapainottaa Thorin täydellistä sankarihahmoa. Hemsworthin ja Hiddlestonin väliset kemiat toimivat kateuden ja vihan mutta kuitenkin syvän veljesrakkauden ilmentäjänä saumattomasti yhteen ja huokuvat valkokankaalta muita hahmosuhteita syvempinä.
Niin draamaa kuin toimintaakin ohjanneella Taylorilla on takanaan ennakkoluulottomia ratkaisuja. Uudessa Thorissa hänen kykynsä yhdistää lajityyppejä pääsee oikeuksiinsa, vaikka välillä katsojaa kuljetetaan helppojakin uria pitkin. Juoni on entuudestaan hyvinkin tuttu maailman pelastaminen pahuudelta, ja se myös kärsii lainaamisen aiheuttamasta painolastista.
Elokuvasta nousee yllättävä Star Wars -tunnelma käsien silpomisesta visuaalisesti lähes yhdennäköiseen, järvenrantaiseen hempeilykohtaukseen, jollaisessa Natalie Portman on nähty aikaisemminkin, tosin sillä kertaa Hayden Christensenin kanssa.
Tarinan tuttuutta maustetaan toimivalla hahmokemialla ja yllättävällä huumorilla: huolimatta synkästä yleistunnelmasta taisteluineen ja traagisine kuolemineen The Dark World on riemastuttavan kevyt. Whedonin The Avengersissa lanseeraama itseironinen huumori toimii edelleen, eikä uusi Thorkaan ota itseään liian vakavasti – muuten kuin huippuunsa vedetyn teknisen laadun suhteen.
Thor: The Dark World on toimintaseikkailuna vetävä ja visuaaliselta ilmeeltään komeaa tekoa. Ulottuvuuksien välinen sukkulointi on toteutettu mielikuvituksellisen tyylikkäästi, mutta efekteillä ei peitetä draamaa, joka pääsee rullaamaan eteenpäin jouhevasti ja esteettä. Tuloksena on Marvel-elokuvien joukossa selkeästi keskivertoa parempi tuotos.
Koomisimman hahmon tittelin varastaa tällä kertaa Stellan Skarsgårdin esittämä Erik Selvig. Mukana on myös pieni Avengers-cameo sekä se pakollinen Stan Lee -kohtaus. Yleensä laadukas Portman jää roolissaan vaivaannuttavan jäykäksi ja naispuolisista rooleista estradille nousevatkin sivurooleissa nähtävät Rene Russo kuningataräitinä, jolla on ässä hihassaan, sekä Kat Dennings höpsähtäneenä mutta maanläheisenä tutkimusavustajana.
Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään Marvel-perinteen mukaisesti vielä pienet lisäpätkät.
Thor: The Dark World -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa