Unelmien pelikirja

1.2.2013 09:27
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 01.02.2013

David O. Russell on arvaamaton ohjaaja. Ei ainoastaan sen vuoksi, että hän voi kesken kuvausten saada spektaakkelimaisia hermoromahduksia ja hyökätä tähtiensä ja kuvausryhmänsä jäsenten kimppuun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ohjattuaan sotilastoiminnan Kolme kuningasta (1999), eksistentiaalisen sekoilun I Huckabees (2004) ja nyrkkeilydraaman Taistelija (2010) Russell yllättää tarkkanäköisellä romanttisella komedialla. Eikä Russell olisi Russell, elleivät hänen romanttiset päähenkilönsä olisi maanisdepressiivisiä, aggressiivisia ja itsetuhoisia henkilökohtaisista traumoista toipujia.

Elokuvan alussa Pat Solitano Jr. saa vapautuksen pakkohoidosta sillä ehdolla, että aikuinen mies muuttaa asumaan takaisin vanhempiensa luokse. Kotona mies pyrkii vakuuttamaan kaikki parantumisestaan ja halustaan sovittaa välit vaimonsa kanssa. Hiljalleen elokuva paljastaa, kuinka Pat hoitolaitokseen joutui, ja kuinka hänen kykynsä hahmottaa todellisuutta on edelleen kyseenalainen.

Saman tien elokuva kuitenkin myös paljastaa, ettei se aio velloa synkässä perusvireessä, kun Patin ja tämän huolestuneen Dolores-äidin matkaan tuppaa Patin potilastuttu, Chris Tuckerin näyttelemä krooninen valehtelija Danny.

Patin sosiaalisesta kykenemättömyydestä kumpuava komedia saa uuden suunnan, kun Pat usutetaan yksiin toisen mielenterveystoipujan, poliisimiehensä menettäneen Tiffanyn kanssa. Ympäristö yrittää ymmärtää tai tukahduttaa kehittyvää riippuvuussuhdetta, jossa kumpikin osapuoli näkee toisessa lähinnä keinon pelata omaa peliään.

Jennifer Lawrence on hehkeimmillään Tiffanyna, joka tuntuu välillä hieman liian analyyttiselta ja fiksulta kärsiäkseen tarinan elämänhallintaongelmista. Bradley Cooper on mainio valinta Patiksi, kun näyttelijän seksikäs Hollywood-imago yhdistettynä Patin todellisuusharhoihin tekee hahmosta sopivan vaarallisella tavalla tikittävän aikapommin. Paikoin Patin ”hulluus” tuntuu kuitenkin menevän vain hahmon hölmöyden ja sivistymättömyyden piikkiin.

Russell selvästi ymmärtää omakohtaisten kokemusten kautta omissa maailmoissaan elävien pakkomielteisten ihmisten kyvyn sahata omaa oksaansa sekä näiden lähimmäisten voimattoman huolen rakkaistaan. Tämä ymmärrys muuntuu lämmöksi, jota koko elokuva säteilee saaden katsojan antamaan anteeksi pienet dramaturgiset horjahtelut.

Kokonaisuuden kruunaavat päähenkilöiden ohella mainiot roolisuoritukset pienimmistä sivuosista tärkeisiin sivuhenkilöihin. Jackie Weaver on jälleen erinomainen perhettä koossapitävänä äitihahmona, ja Robert De Niro tekee yhden parhaista 2000-luvun rooleistaan isänä, jonka omat pakkomielteet ja taikauskoisuudet selittävät paljon pojan kohtalosta.

Hieman oudosti suomennettu Unelmien pelikirja tasapainoilee paikoin söpöilyn ja farssin rajoilla, mutta onnistuu lähes sataprosenttisesti pysymään aidosti koskettavan, uskottavan ihmisläheisyyden ja oikeasti hauskan puolella. Hollywoodilainen romkom kohtaa onnistuneesti indie-henkisen ihmissuhdedraaman, ja lopputuloksen ennakoitavien koukeroiden lomassa annetaan tilaa herkistymiselle ja omalle oivallukselle.

Unelmien pelikirja -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa