Vortex

Synkkäsävyinen Vortex on reaalielämän kauhua ja murskaavan surullinen tarina vanhuudesta. (Ikäraja K-12)

21.4.2023 08:19
MAA / / VUOSI GENRE ENSI-ILTA 21.04.2023

Argentiinalaissyntyinen ranskalaisohjaaja Gaspar Noé on traumatisoinut katsojia jo 1990-luvun lopulta saakka, kun hänen armoton ja nihilistinen Yksin kaikkia vastaan -elokuvansa (1998) sai ensi-iltansa. Noén toinen leffa Irreversible – Syntiset (2002) aiheutti kohun jos toisenkin siinä nähtävän erittäin pitkäkestoisen ja ahdistavan raiskauskohtauksensa takia. Ohjaaja onkin ehkä muuttumassa pehmeämmäksi vanhemmiten, sillä Vortex vaikuttaa ainakin elokuvan alkupuolella kaikin puolin kevyemmältä tapaukselta.

Vortex kertoo vanhuspariskunnan arjesta, joka on muuttunut yllättävän raskaaksi. Kauhulegenda Dario Argento on Lui, sydänvaivoista kärsivä kirjailija, joka on huolissaan muistisairaasta psykiatrivaimostaan Ellestä (Françoise Lebrun). Mummon mieli on alkanut rapistua, eikä Lui osaa, tai vielä kauheampi ajatus, ei halua reagoida asioiden muuttuneeseen tilaan.

Vortexin kaksi muuta keskeistä hahmoa ovat pariskunnan poika Stéphane (Alex Lutz), joka kamppailee omien demoniensa kanssa, kun hän pyrkii olemaan vanhempiensa tukena parhaansa mukaan, sekä hänen poikansa Kiki (Kylian Dheret), joka tuo tummanharmaaseen arkeen väriä ja ääntä.

Noén fanit, allekirjoittanut mukaan lukien, odottavat näkevänsä tietynlaisia juonenkäänteitä ja shokeeraavaa kuvastoa miehen elokuvissa, mutta Vortex on yllättävän herkkä ja hauras tapaus, joskin se on samalla myös äärimmäisen rehellinen ihmiskeskeisessä kerronnassaan. Katsoja näkee useita uhkaavan oloisia tapahtumia, jotka voisivat johtaa karmeisiin lopputuloksiin, mutta Noé päästää meidät helpolla – tai niinhän sitä luulisi. Vortex on lopulta jopa ahdistavan synkkä teos, eikä sitä voi millään lailla kutsua hyvän mielen elokuvaksi.

Vortex on sisarelokuva Michael Haneken Rakkaudelle (2021). Kummassakin käsitellään vanhuksiin liittyviä tabuja hieman eri kulmista, mutta lopputulos on lopulta sama: rakkaus päättyy aina. Haneke käsitteli vanhuksiaan rakkaudella, Noé ei vanhana kyynikkona sellaiseen hupsutteluun suostu taipumaan vaan iskee katsojien silmille koko karun totuuden kuin ihmiseritteiltä haisevan rätin. Elokuva kertoo Noén omista kokemuksista aivoinfarktin kanssa, joten se lienee melko tarkka kuvaus muistisairauksista.

Vortexin dialogi on improvisoitua, ja se on kuvattu kahdella kameralla samanaikaisesti. Katsojilla on koko ajan nähtävissä kaksi eri perspektiiviä vanhuspariskunnan elämästä. Vaikka isä ja äiti, rakastavaiset, elävät yhdessä, ovat heidän polkunsa hyvin erilaiset, jopa äärimmäisen yksinäiset. Musta seinä jakaa heidän elämänsä kuin läpäisemätön kivimuuri.

Niko Ikonen

Vortex -elokuvan traileri

Lisää luettavaa