W

Anna Eriksson repii ajan hengen kappaleiksi elokuvassa W. Eurooppa on kiinalaisten koukuttama alaston narkkari ja maailma tuhoutuu sen takia. Entinen iskelmätähti iskee kovaa ja kipeästi. (Ikäraja K-16)

22.9.2022 17:07
MAA VUOSI GENRE , , ENSI-ILTA 23.09.2022

Huh huh! Ei voi muuta sanoa. Anna Eriksson on uuden normaalin noitanainen, 2000-luvun Pier Paolo Pasolinin (Sodoman 120 päivää) vihainen muusa sekä David Cronenbergin (Videodrome) ja David Lynchin (Eraserhead) lehtolapsi.

Erikssonin M (2018) oli runollisen rankka tarina Marilyn Monroesta limbossa, keskellä seksin ja kuoleman ikuista liittoa; kitumassa elämän ja kuoleman rajatilassa. Uutuuselokuva W on taas metaforallista nykypolitiikkaa, kumartelematonta eurokritiikkiä ja postapokalyptistä realismia.

Kiina ja EU elävät kiimaisen sadomasokistisessa ja itsetuhoisessa suhteessa. Kiinalainen mieskone (Parco Lee) on koukuttanut terminaalisesti sairaan Madame Europan (Eriksson) verenpunaiseen nektariin. Kaksikko kituu epäpyhässä liitossa naiden ja tapellen. Virus riehuu maailmalla. Sota on saapumassa Madame Europan luokse.

Totalitaarisen systeemin hoitajat eivät halua uskoa yhteiskuntansa murentuneen. He jatkavat elämäänsä rutiinien orjina keskellä jäistä pimeyttä. Ulkopuolinen mies (Jussi Parviainen) tulee sekoittamaan heidän todellisuutensa. Kaikki tulee muuttumaan.

Lopulta hahmot kohtaavat. Maailmanlopun todellisuus murtautuu läpi verhojen. Kaikki on lopussa. Maailma on muuttunut peruuttamattomasti.

Jos Eriksson nähtiin M-elokuvassa alasti, piiskaamassa itseään vertauskuvallisesti, niin W:ssä hän uhraa itsensä taiteen alttarilla. Mikäli alakulttuurin musiikkigenret ovat tuttuja, voi elokuvaa verrata noise-musiikkiin, joka on sanoitettu pessimistisellä ja mystisellä black metal -realismilla.

Eriksson on sairaalloisen kelmeä hahmo; rautaan, teräkseen ja niitteihin kahlittu alastomaksi riivitty Eurooppa, joka janoaa sotaa ja verta, ja joka kusee allensa kuolinkamppailussaan sekä vieroitusoireissaan. Eriksson sätkii ja tärisee, kituu ja kerjää, nai ja kärsii, vuotaa virtsaa ja verta. Kuolee.

W on allegoria eurooppalaisen ideaalin kuolemasta, siitä kuinka olemme kahlinneet itsemme totalitarismiin. Annamme ulkovaltojen raiskata meitä kapitalistisen megalomanian ja konsumerismin sokaisemina. Olemme uhranneet itsemme tiedostavalle itsetuholle. Olemme sodassa, Eriksson sanoo.

Eriksson repii kappaleiksi zeitgeistin, ajan hengen. Eriksson oksentaa vihaiset visionsa pahaa-aavistamattomien katsojien kasvoille, ravistelee heitä, herättelee heitä. Katsojat tulevat vihaamaan tätä elokuvaa – ja se on hyvä, koska taiteen pitää puhutella, eikä toimia sovittelijana tai minkäänlaisena kesytettynä sylikoirana. Vihatkaa tai rakastakaa, W ei jätä ketään kylmäksi.

Niko Ikonen

W -elokuvan traileri

Lisää luettavaa