Wendy and the Refugee Neverland

Lyhytelokuvasta täyspitkäksi muuttuminen näkyy, mutta kokonaisuutena esikoinen saa odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.

19.7.2017 08:12
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 21.07.2017

Alun perin Wendy and the Refugee Neverland oli Olli Ilpo Salosen lyhytelokuvan muotoinen oppilastyö Aalto-yliopistolle. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, kuten sanotaan, ja projektista kasvoi kokopitkä, joka kaiken lisäksi pääsee teatterilevitykseen. Salonen on saanut elokuvaansa tunnettujakin nimiä. Pääosassa nähdään Minka Kuustonen (Onnenonkija), ja siinä vilahtavat muiden muassa niin Mikko Leppilampi, Roope Saarinen kuin Eero Milonoffkin.

Kuustosen esittämä Krisu on elokuvalle nimen antaneen bändin solisti ja keulakuva. Muusikot saavat yllättäen tilaisuuden päästä esiintymään Lontooseen indiemusiikin festivaaleille. Nyt pitäisi vain saada kasaan sopiva setti kappaleita ja Krisukin voisi rokkitähtenä heittää hyvästit työpaikalle isossa tavaratalossa, jossa hän lusii läsnäoloa bänditreenien jälkeisessä kestokrapulassa. Bändin vain pitäisi päästä sopuun linjasta kunhan kolmenkympin kriiseiltä ja ihmissuhdeongelmiltaan ehtisivät.

Promomateriaaleissa todetaan, että elokuva on ”feelgood indie-draama”. Kieltämättä se on rento ja viihdyttävä. Toisaalta bändin jäsenten elämään luikertelee myös vakavampia ja synkempiäkin sävyjä.

Muutoksen lyhäristä pitkäksi huomaa. Elokuva tuntuu kokoelmalta käsikirjoitusprosessiin osallistuneiden kitkeränhuvittavia havaintoja vaihtoehtoisia polkuja kulkevien nuorten aikuisten elämästä urbaanissa ympäristössä. Niitä pyritään sitomaan yhteen muutamallakin pidemmällä tarinankaarella, jotka eivät välttämättä etene loogisessa järjestyksessä – silloin kun etenevät.

Wendy and the Refugee Neverland on siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi persoonallinen ja mielenkiinnon yllä pitävä teos. Krisu ja koko elokuva voittavat rosoisuudellaan sympatiat puolelleen.

Teknisestikin elokuva on onnistunut, oltiin sitten sisällä tai ulkona. Rajaukset ja leikkaukset esittelevät Helsinkiä persoonallisesta näkökulmasta. Ainoastaan ääniraidassa on havaitsevinaan satunnaisia luovia ratkaisuja.

Wendy and the Refugee Neverland on ehkä edelleen enemmän opinnäyte kuin ”oikea” elokuva. Se on kuitenkin niin kunnianhimoisesti ja varmalla kädellä toteutettu, että tekijöiden, ohjaaja Salonen etunenässä, uran jatkoa jää innolla odottamaan.

 

Wendy and the Refugee Neverland -elokuvan traileri

Lisää luettavaa