Jos elokuvassa on aurinkoinen Rosario Dawson (Unstoppable) nörttimäisenä eläintenhoitajana ja paljon erilaisia eläimiä, mikä voisi mennä vikaan? Melkein kaikki muu.
Zookeeperin käsikirjoitustakin rustannut Kevin James jatkaa Hitch – lemmentohtorista (2005) tuttua pulskan ja tohelon romantikon esittämistä eläintarhan eläinvastaavana. Mies pärjää hyvin karvaisten hoidokkiensa kanssa, mutta soheltaa aina tavatessaan vuosia sitten menettämänsä naisen (Leslie Bibb).
Mikä pahinta, kyseinen bimbo ei arvosta eläinvastaavan virkaa vaan toivoisi tulevalta mieheltään enemmän kahisevaa. Estääkseen rakastetun kaitsijansa siirtymisen muihin töihin naisen perässä, päättävät eläimet rikkoa vaietun salaisuutensa: ne osaavat puhua englantia, eivät vain ole kertoneet siitä ihmisille.
Yhteisen puhekielen avulla eläimet yrittävät parhaansa mukaan auttaa pariskunnan lempeä uuteen roihuun ilman työpaikan vaihdosta. Kuuliaisen miehen eläimiltä oppimat soidinelkeet, reviirien merkkailut ja muut jipot saattaisivat naurattaa lapsia, mutta näin ei käynyt ainakaan pienen testiyleisön kanssa.
Zookeeperin elokuvalliset arvot ovatkin vähissä. Juoni kulkee turhille sivupoluille ja on silti pohjimmiltaan se kaikille tuttu rakkaustarina tavoitellusta naisesta vaikka parempi odottaisi nenän edessä. Eläinefektit ovat onneksi kelvollisia. Eivät häikäise, mutta eivät aiheuta myötähäpeääkään.
Siksi eläinten itsensä täyttämä ruutuaika on elokuvan parempaa puolta. Onkin sääli, että lapsia ja lapsenmielisiä viihdyttävät eläimet ovat välillä pitkään täysin taka-alalla, kun ihmiset sekoilevat suhteissaan.
Nick Nolte gorillana, Adam Sandler apinana, Sylvester Stallone ja Cher leijonapariskuntana ja Jon Favreau karhuna tekevät riittävän hyvät ääniroolit, vaikka kaikki uppoavatkin samaan massaan ilman, että julkkisäänistä olisi mitään muuta kuin markkinointihyötyä. Sen sijaan Judd Apatow norsuna ja Maya Rudolph kirahvina kirkuvat korvia riipivästi.
Harmillisesti puhuvilla eläimillä on harvoin mitään juonellisesti tarpeellista tai muuten hauskaa sanottavaa. Vain paikoin karhut, leijonat ja apina onnistuvat naljailemaan hupaisasti.
Kun sekä ihmissuhteet että eläimet ovat keskivertoa heikommassa hapessa, on elokuvaa vaikea suositella kenellekään. Perhe-elokuvaksi siitä ei ole, kiitos muun muassa kohtauksen, jossa käsittämättömästi opetetaan kuinka siistiä on bileillassa kuristaa toinen tajuttomaksi.
Jani Svensk
Zookeeper – Traileri