Varakkuudesta ja arvostetuista sukujuurista huolimatta elämä ei ole helppoa edes menneisyydessään mainetta niittäneelle näyttelijättärelle. Valeria Bruni Tedeschin esittämä nelikymppinen Louise koittaa tasapainotella tuoreen parisuhteen ja ailahtelevan perhedynamiikan armoilla, kun hiljalleen varakkuutensa menettänyt perhe joutuu valmistautumaan rakkaan sukulinnansa myymiseen.
Adam Sandlerin tuotantoyhtiön kokoon kustantama Lomapainajainen on kesän pakollinen aivot-narikkaan leffa. Romanttisena komediana esittäytyvä kohellus ei oleta yleisönsä ajattelevan tarinan kulkua itse, vaan vääntää jokaisen juonenkäänteen rautalangasta, kyllästäen kokonaisuuden halvoilla ja pitkälti mauttomilla vitseillä.
Puhutaan asioista alusta asti niiden oikeilla nimillä: Metallica Through the Never ei ole tarinakeskeinen draama tai edes fantasialla höystetty musiikkielokuva. Näitä asioita siltä on turha odottaa tai joutuu pettymään pahan kerran. Sen sijaan elokuva on häpeilemätön konserttitaltiointi keikasta, joka on rakennettu fantastisen hallusinaation ympärille ja maustettu erikseen kuvatulla tarinalinjalla.
Tarina kilpakuskeista ja heidän välisestä kitkastaan niin radalla kuin sen ulkopuolellakin ei aiempien kokemuksien perusteella kuulosta vankimmalta mahdolliselta pohjalta vakavasti otettavalle draamaelokuvalle. Ron Howard onnistuu kuitenkin karkottamaan kaikki epäilykset formulamaailman soveltuvuudesta kiehtovan hahmokehityksen ja eksistentiaalisen pohdinnan kulissiksi. Elokuvia laadultaan laidasta laitaan ohjannut Howard saa parhaimmillaan aikaan Oscarin arvoisia luomuksia, ja tositapahtumiin perustuva Rush kuuluu ehdottomasti ohjaajan repertuaarin parhaimmistoon.
Viime vuosina enemmän kulisseissa ja kameran takana viihtynyt Hollywoodin konkari Robert Redford astuu viiden vuoden tauon jälkeen jälleen valkokankaalle. 76-vuotias moniosaaja nähtiin kameran edessä viimeksi vuoden 2007 elokuvassa Lions for Lambs, jonka Redford itse myös ohjasi ja tuotti. Tuoreimmassa tekeleessään herra ottaa taas harteilleen tuon saman kolmipuolisen vastuun.
Uransa toisen tulemisen saatossa Robert Downey Junior on iskostunut massojen mieliin parhaiten Marvelin punakultaiseen teknoproteesiin sonnustautuneena Tony Starkina. Päällepäin egoistisen miljonäärineron roolissa maailman (eli tarkemmin sanottuna Yhdysvallat) pelastanut näyttelijä on viiden vuoden urakan jälkeen hiljalleen erkaantumassa lukuisista robottipuvuistaan.
Tyylikäs mutta lattea klassikkofilmatisointi.
Mahtipontinen sekä idealtaan että toteutukseltaan.
Pitkän ajanjakson käsittävä tarina vetää huomaamatta mukaansa.
Valkokankaalle päätynyt kokonaisuus on monin paikoin poukkoileva ja kiirehditty.
Yön ritarin paluu ei petä vaan pikemminkin ylittää odotukset.
Omana kokonaisuutenaan elokuva on viihdyttävä ja visuaalisesti miellyttävä.
