Sota apinoiden planeetasta on lähes täydellinen päätös yhdelle kaikkien aikojen hienoimmista scifi-trilogioista. Jatkosta tosin huhuillaan jo, joten toivottavasti tätä herkkua riittää vielä jatkossakin.

Unohtakaamme niin-huono-että-se-on-jo-hyvä-kategoria. Uusinta uutta on niin-huono-että-jopa-Tom–Hanks-näyttää-huolestuneelta. Dan Brown -filmatisointien ohella The Circle sopii juomapeliksi: otetaan drinkki aina Hanksin rypistäessä otsaansa. Juuri muuhun siitä ei ole.

Spider-Man: Homecoming on erinomainen sarjakuvaelokuva. Ehkä jopa kaikkien aikojen paras supersankarin syntytarina, sillä se pystyy ohittamaan itse hahmon syntyyn liittyvät tylsät hetket.

Klassinen jenkkikomedia on täynnä päätöntä – tai sormetonta – menoa vailla sen kummempaa sisältöä.

Gru ja tutut kumppanit palaavat viihdyttävässä koko perheen animaatiossa. Vaikka elokuvassa on uusia hahmoja, muutamia oivalluksia ja riemastuttavia huumorikohtauksia, ei kokonaisuus tarjoa mitään uutta tai ainutlaatuista.

Klaustrofobista ja vainoharhaista tunnelmaa taitavasti käyttävä ohjaaja Trey Edward Shults on saanut aikaan upean kokonaisuuden. It Comes at Night palauttaa uskon amerikkalaiseen kauhuelokuvaan.

Samaa kuin sarjan neljä edellistäkin elokuvaa: huumoripitoista scifi-viihdettä, joka ei vaadi katsojaltaan yhtikäs mitään. Aivottomien sunnuntaielokuvien eliittiä.

Vuonna 1996 kuollut räppäri Tupac Shakur sai oman elokuvan, jota voi pitää eräänlaisena rinnakkaisteoksena Straight Outta Comptonille.

Harhailevasti käsikirjoitettu ja löysästi ohjattu komedia ei ole kovin hauska.

Uuden elokuvauniversumin avaus toimii paremmin pohjustuksena franchisen jatkolle kuin omillaan seisovana seikkailuna.