Maa: Saksa

24 viikkoa

Astrid Lorenz (Julia Jentsch) on suosittu koomikko. Aluksi kaikki onkin hyvin – ura vetää ja hän odottaa toista lastaan aviomies/manageri Markuksen (Bjarne Mädel) kanssa. Kuuden kuukauden kohdalla onnellinen pari saa kuitenkin kuulla lapsen kärsivän Downin syndroomasta, ja elämä suistuu raiteiltaan. Heidän on nopeasti tehtävä päätös, joka muuttaa heidän elämänsä ikuisiksi ajoiksi. Ja jota he todennäköisesti katuvat joka tapauksessa.

Isäni Toni Erdmann

Jos et ole aiemmin vaivautunut elokuvateatteriin asti katsomaan lähes kolmen tunnin mittaista saksalaiselokuvaa, nyt se ehdottomasti kannattaa! Maren Aden ohjaama ja käsikirjoittama Isäni Toni Erdmann palkittiin keväällä Cannesissa FIPRESCI:n palkinnolla, ja se kisasi myös Kultaisesta palmusta. Se on valittu vuoden 2016  parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi ja Saksan ehdokkaaksi niin Golden Globes kuin Oscar-gaalaan. Draamakomediaksi luokiteltava elokuva on yhtä aikaa hurmaavan kevyt ja ajatuksia herättävä, ja tarinan herttainen hulluus saa elokuvan tuntumaan varsinaista kestoaan lyhyemmältä.

Elle

Ensimmäisellä vierailullaan Ranskan elokuvateollisuuteen Paul Verhoeven tekee sen mitä osaa parhaiten: venyttää rajoja siihen malliin, että monet tuntevat olonsa hyvin, hyvin epämukaviksi. Tai ilahtuneiksi – ihan sen mukaan mihin asettuu poliittisen korrektiuden mitta-asteikolla. Vuosi 2016 on tuonut tullessaan presidentti Trumpin, zikaviruksen, joukon julkkiskuolemia ja Ben Affleckin Batmanina. Mutta tämä elokuva saattaa sovittaa kaiken.

Tämän jälkeen

Itsestään selvyyksiä ei pitäisi todeta, mutta ai että Isabelle Huppert on mahtava. Voitettuaan lähes kaikki mahdolliset palkinnot – mukaan lukien gongin Namurin ranskankielisten elokuvien filmifestareilta (emme mekään) – ja esiinnyttyään niin Mia Hansen-Løven Berliinin Hopeisen karhun voittaneessa Tämän jälkeen -elokuvassa sekä pian saapuvassa Paul Verhoevenin upeassa Ellessa ranskalainen supertähti on taas tapetilla.

Snowden

Salaisia asiakirjoja julkisuuteen vuotaneesta Edward Snowdenista ilmestyi pari vuotta sitten kiinnostava dokumentti Citizenfour, joka palkittiin Oscarilla. Nyt yhteiskunnallisista aiheista tunnettu veteraaniohjaaja Oliver Stone on tehnyt Snowdenista kertovan draamaelokuvan, jossa nimiroolia esittää Joseph Gordon-Levitt.

Hymyilevä mies

Juho Kuosmasen (Kestomerkitsijät, 2007; Taulukauppiaat, 2010) ensimmäisessä pitkässä elokuvassa toimii kaikki. Hymyilevä mies hurmaa jo avauskohtauksellaan esitellessään elokuvan sankarin, vaatimattoman ja vähän varautuneen työläismiehen, nyrkkeilijä Olli Mäen, jota Jarkko Lahti erinomaisesti tulkitsee. Elokuvan edetessä se, että Hymyilevä mies voitti Cannesin kakkossarjan viime toukokuussa, tuntuu yhtäkkiä toissijaiselta tiedolta – tärkeintä on elokuvan ihme, rakkaus lajiin.

Viimeinen tango

Tulinen ”arkkutango” eli argentiinalainen tango on viime aikoina saanut yhä uusia harrastajia meilläkin. Siitäkin huolimatta – vaikka pidämme Suomea tangon luvattuna maana – ovat arkun uudistajat ja tunnetuimmat suurlähettiläät maailmalla, María Nieves Rego ja Juan Carlos Copes käytännössä tuntemattomia täällä. Nyt on hyvä tilaisuus tutusta heihin, kun Viimeinen tango -dokumentti saapuu teattereihin.

Kuninkaan hologrammi

Saksalainen Tom Tykwer on lahjakas ohjaaja, mutta hänen toistaiseksi parhaasta elokuvastaan, kekseliäästä rikoselokuvasta Juokse, Lola! on jo lähes kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen Tykwer ei ole ihan osunut napakymppiin vaikka onkin tehnyt mielenkiintoisia elokuvia kuten Heaven (2002) ja Parfyymi (2005).

Land of Mine

Tanska vuonna 1945. Toisen maailmansodan lähestyessä vääjäämätöntä loppuaan joukko saksalaisia sotavankeja on saanut melko hyytävän tehtävän. Tiukan tanskalaiskersantti Carl Rasmussenin (Roland Møller) valvonnassa heidän odotetaan neutraloivan ja poistavan tuhansia Tanskan länsirannikolle asennettuja saksalaisia maamiinoja.

Kirsikkapuiden alla

Veteraaninäyttelijä Kirin Kikin esittämä Tokue saattaa olla 76-vuotias, mutta hänen energiansa on tarttuvaa. Eräänä päivänä hän ilmestyy vakavan Sentaron (Mystery Trainin Masatoshi Nagase) puotiin ja hakee entiseltä vangilta myymäläapulaisen virkaa. Sentaro tekee dorayakia – pieniä pyöreitä pannukakkuja aniksi kutsutun makean punaisen paputahnan kera. Tokuen vakuutteluista huolimatta Sentaro kieltäytyy pitäen tätä liian hauraana. Kunnes hän maistaa naisen uskomatonta ania, jota tämä on valmistanut itse jo 50 vuotta.