Dumbo lentää taas – Tim Burton herätti rakastetun klassikon henkiin

Episodi pääsi käymään Lontoon Pinewood-studioilla, missä kuvattiin Tim Burtonin liveversiota Disneyn rakastetusta Dumbo-animaatiosta. Massiivisissa lavasteissa elokuvasta kertoivat tuottajat Derek Frey ja Justin Springer, käsikirjoittaja Ehren Kruger sekä sirkustirehtööriä esittävä Danny DeVito.

1.4.2019 12:00

Päivitys sai alkunsa käsikirjoittaja Ehren Krugerin oma-alotteisuudesta.

– Otin yhteyttä Disney-studiolle ja kysyin, että kun olette viime aikoina tehneet näytelmäversioita klassikoistanne, niin oletteko ajatelleet Dumboa, Kruger kertoo. – Se on aina ollut suosikkianimaationi, yksinkertaisuudessaan kaunis faabeli, joka kertoo ihmisten kansoittamasta sirkuksesta täysin eläinten näkökulmasta. Tiesin, että teknologia mahdollistaa fotorealististen eläinten luomisen, ja minua kiehtoi ajatus ihmiskohtaloiden tarinasta, jota alkuperäisessä ei ole. Miten oikea lentävä elefantti vaikuttaisi sirkuksen ihmisiin eikä vain muihin eläimiin?

– Nimenomaan, komppaa tuottaja Justin Springer.

– Meitä kiinnosti maaginen olento oikeassa maailmassa. Yleensähän päähenkilöt siirtyvät meidän maailmastamme johonkin taikauniversumiin. Tämä oli uusi tapa kertoa satu.

– Toivottavasti huomaatte, että vaikka kuvaamme lavasteissa, niiden on tarkoitus näyttää realistisilta eikä miltään ihmemaalta. Meillä on oikeaa nurmikkoa, oikeita telttoja ja avustajia aikakauden vaatteissa. Halusimme elokuvan kuvastavan vuotta 1919 sellaisena kuin se oikeasti oli. Satumme tausta on realistinen, Springer jatkaa.

– Niin Tim [Burton] halusi tämän toteuttaa, ja suurin haasteemme oli tehdä maailmasta kouriintuntuva, tuottaja Derek Frey jatkaa.

– Kuten näette, rakennamme todellisia ympäristöjä, joihin täydennetään horisontti, taivas ja joitakin muita taustakuvia kuten kaupunkimaisemia. Mutta näyttelijät työskentelevät pääosin oikeissa, yksityiskohtaisissa lavasteissa. Tim ajatteli sen auttavan näyttelijöitä, kun tarinaan tulee tietokoneella luotuja elefantteja. On ollut vaikea saada mittakaavat ja yksityiskohdat juuri sopiviksi, mutta uskomme juuri sen nostavan elokuvamme massasta.

– Tim sukelsi alkuperäisen ulkoasuun ja toi sen live-ympäristöön. Elefanttivauvat ovat todella söpöjä ja ihastuttavia, ne ovat lähes animaatiohahmoja. Emme siis poikkea alkuperäisestä, mutta olemme lähempänä oikeaa norsuvauvaa.

Maagiseen realismiin kuuluu, ettei nimihahmo puhu.

– Kysyin Ehrenilta asiasta, kun istuimme ensi kertaa lounaalla keskustelemassa Dumbosta. Hän sanoi, ettei Dumbo puhunut alkuperäisessäkään, Springer kertoo.

– En halua tulla tunnetuksi tyyppinä, joka kirjoitti Dumbolle ensimmäisen repliikin, Kruger nauraa.

Sirkus kaltevalla pohjalla

Yksinkertaistettuna elokuva kertoo vaikeuksiin ajautuneesta pikkusirkuksesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919. Radio ja elokuvat ovat alkaneet viedä sirkusten paikkaa Yhdysvaltojen ykkösviihdyttäjinä.

– Sirkus kaipaa onnenpotkua ja saa sen yllätysvauvan muodossa. He toivovat pikkuelefantin syntyvän sopivasti esityskaudeksi, mutta se onkin kummajainen eikä mitään mitä he odottivat. Mutta juuri ne asiat, jotka tekevät norsuvauvasta ainutlaatuisen, koskettavat positiivisella tavalla kaikkia sirkuksen jäseniä, joiden kanssa se on tekemisissä, Kruger maalailee.

– En halua tehdä juonipaljastuksia, mutta sirkuksessa on hahmoja, jotka ovat hyviä eläimille ja hahmoja, joilla on niiden suhteen pahoja tarkoitusperiä. Näemme erilaisia näkökulmia esiintyvien eläinten kohtelusta.

Colin Farrellin näyttelemä Holt Farrier on pikkusirkuksen alkuperäinen tähti, loistava ratsastaja. Sitten puhkeaa ensimmäinen maailmansota, ja kun hän palaa ratsuväestä, hän ei pysty enää esiintymään samalla tavalla. Jopa kaikki hänen hevosensa on myyty sillä välillä. Hänelle ei ole sirkuksessa paikkaa, mutta hänen lapsensa ovat yhä siellä. Niinpä hän pyytää omistajalta mitä tahansa työtä ja päätyy elefanttien kouluttajaksi. Se muuttaa niin hänen kuin hänen lastensa elämän, käsikirjoittaja avaa elokuvan lähtökohtia.

Freyn mukaan aikakauden todellisuutta ei peitellä, mutta toisaalta on asioita, joita ei haluta sisällyttää lastenelokuvaan.

– Emme siis piehtaroi epäkohdissa, vaan meillä on sankari, joka nousee niiden yläpuolelle. Minusta on kiinnostavaa, että nyt kun sirkukset kituuttavat ja elefantit ovat uhanalaisia, me kerromme sadan vuoden takaisen tarinan siitä miten ne viihdyttivät ihmisiä silloin.

– Olen sitä mieltä, että uudelleenfilmatisointi tai -käynnistys kannattaa tehdä vasta, kun on tapahtunut jonkinlainen sukupolvellinen muutos, joka saa alkuperäiset teemat tuntumaan erilaisilta tai ne kertovat jotain meidän ajastamme. Kuten miten nykyään katsomme sirkusta ja eläimiä viihdyttäjinä niin elokuvantekijöinä kuin yleisönä, käsikirjoittaja toteaa.

Sirkusvillitys

Samaan aikaan tuotannossa oli ensin valkokankaille ehtinyt The Greatest Showman. Frey ei silti usko sirkuselokuvien buumiin.

– Barnham ja Baileys lopettivat hieman aikaisemmin, ehkä se on lisännyt kiinnostusta sirkukseen. Ehkä kyseessä on vain yhteensattuma ajoituksessa. Tim sanoo, että aina kun hän päättää mistä tekee seuraavan elokuvansa, hän huomaa tekeillä olevan pari kolme samaa aihepiiriä käsittelevää projektia.

Puheeksi nousee toinen sirkusaihetta sivuava menestys, It-kauhuelokuva Pennywise-klovneineen. Tekijät innostuvat.

– Joo, lisää punaisia ilmapalloja! Frey nauraa. – Klovnimme ovat värikkäitä ja iloisia.

– Ne ovat aikakauden mukaisia. Hauskuus tai pelottavuus tulee sitten katsojan omista kokemuksista, Kruger pohtii.

– Niillä oli niin hyviä hetkiä animaatiossa, että oli hauska keksiä tapoja toistaa jotain niistä meidän tarinaamme sopivalla tavalla, Springer palauttaa keskustelun raiteilleen.

– Ihmiset tuntuvat epäilevän, että Tim tekee tästä alkuperäistä synkemmän. Sen perusteella mitä olen nähnyt, asia on oikeastaan päinvastoin. Timin lähestymistapa on hyvin lähellä alkuperäistä mutta samalla myös aurinkoisempi ja lämpimämpi. En osaa sanoa onko se tietoinen muutos vai ei, mutta lähin vertailukohde lienee hänen Big Fish -elokuvansa, Frey vertaa.

Käsikirjoittajan mukaan haasteena oli kaksi ennakkoasennetta: animaatioiden pitäminen lastenelokuvina ja käsitys Burtonista synkistelijänä.

– En koskaan ole ajatellut Dumbo-animaatiota lastenelokuvana. Tunnen niin monia aikuisia, joille se merkitsee paljon, Kruger toteaa.

– Olemme samassa linjassa. Moni on nähnyt Dumbon lapsena ja arvostaa sitä aikuisenakin, Springer linjaa. – En itse muistanut siitä paljonkaan, kun katsoin sen uudelleen tämän tekemistä aloittaessamme. Monet elementit palautuivat heti mieleen ja tuntuu kuin ne olisivat jääneet osaksi minua. Uskon, että uutuus toimii samalla tavalla. Lapset voivat pitää siitä siinä missä aikuisetkin, mutta kummatkin saavat siitä irti eri asioita.

Krugerin mukaan se heijastuu elokuvassakin.

– Farrellin ja Eva Greenin hahmot käyvät läpi oman kehityskaarensa, lapsilla on oma tarinansa, samoin Dumbolla oma kasvutarinansa. Kaikki ovat linssejä, joiden kautta yleisön eri jäsenet voivat kokea tarinan. Siinä on jotakin jokaiselle perheenjäsenelle, ja he voivat nauttia siitä yhdessä.

Oikeita ja olemattomia eläimiä

Vaikka lavasteissa pyritään realismiin, myös tietokoneet raksuttavat täysillä. Varsinkin mitä tulee eläintähtiin.

– Oikeita eläimiä on kourallinen, lähinnä hevosia, koiria, joitakin matelijoita, yleensä pienempiä eläimiä, joiden kanssa on helpompi työskennellä studiossa, Springer muistelee.

– Kaikki perinteiset sirkuseläimet on luotu tietokoneella. Ne eivät ole keskiössä tarinassa, jossa on kitkuttava sirkus, jolla ei ole varaa niihin ja myöhemmin enemmän Cirque du Soleil -tyyppinen sirkus. Emme halunneet tietokoneella luodun Dumbon kilpailevan oikeiden eläinten kanssa. Lisäksi olisi tullut erinäisiä haasteita, rajoituksia ja ongelmia, jos olisimme halunneet kuvata cgi-hahmoa oikeiden eläinten joukossa.

Kun yhtä päähenkilöistä ei oikeasti ole olemassa, se luo haasteita asian esittämiselle näyttelijöille. Onneksi vaihtoehtoja oli useampiakin.

– Meillä saattoi olla karkea, vihreä tai harmaa mallinukke tai lähes fotorealistinen Dumbo, joka ei näy elokuvassa, mutta jota käytettiin valon käyttäytymisen tutkimisessa. Meillä oli pallo kepinnenässä tai tyyppi vihreässä puvussa. Vaihtoehdoista valittiin kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopiva. Yritämmekö suunnitella kuva-alaa, onko kyseessä näyttelijöiden vuorovaikutusta vai haluammeko tosi hyvän referenssin valon heijastumisesta ihosta ja korvista? Monesti sama kohtaus toteutettiin useammalla eri tavalla, Springer avaa kuvauksia.

– Tyyppi puvussa varsinkin näytti todella oudolta, mutta kun seurasi miten hän toimi lasten kanssa, se toi kohtauksiin lisää tunnetta. Se oli mielenkiintoinen oppitunti tilanteeseen uppoamisessa alkuhätkähdyksen jälkeen, Frey vahvistaa.

Kolmas kerta toden sanoo

Pikkusirkuksen omistavaa Max Medicia näyttelevä Danny DeVito vahvistaa, että elokuvan tekeminen on muuttunut ”vanhoista hyvistä ajoista”.

– Kuvaaminen on tosiaan muuttunut. Meillä taisi olla pari koiranpentua ja käärme, mutta muuten eläimet, varsinkin elefantit, lisättiin jälkituotannossa. Niiden tilalla oli pehmoleluja, tyyppejä vihreissä asuissa… Yhteisissä kohtauksissani Dumbon kanssa oli ensin joku antamassa minulle viitekehystä. Sitten muistelin häntä näytellessäni tyhjälle ilmalle efektejä varten. Kamera pysyy paikoillaan, mutta samaa kohtausta kuvataan kuusi, seitsemän kertaa eri tarkoituksia varten, eikä siihen edes lasketa ottoja, joissa näyttelijä sekoaa sanoissaan, näyttelijä nauraa.

Kyseessä on DeViton jo neljäs yhteistyö Tim Burtonin kanssa, jos mukaan lasketaan näyttäytyminen vuoden 1996 Mars hyökkää! -tieteishulluttelussa.

– Tim on erittäin, erittäin visuaalinen ja hänen kanssaan tuntee olevansa osa maalausta. Kun tapasin hänet Batman Returns -elokuvaa varten, näin kuvan, jossa oli pieni poika sirkuksessa. Siinä luki ”Nimeni on Jimmy, mutta minua kutsutaan kamalaksi pingviinipojaksi” Se oli Oswald-hahmoni lapsena! Sitten tein hänen kanssaan toisen sirkusleffan, Big Fish, joten tämä täydentää Timin ja Dannyn sirkustrilogian.

– Medici-hahmollani on pieni sirkus, joka on menossa nurin. Sitten ostan rouva Jumbon, joka on raskaana. Dumbo-vauva herättää sirkuksen taas eloon. On sinänsä hauskaa, että mukana on Michael Keaton, joka oli myös Batmaneissa. Oswald oli silloin pahis ja Batman hyvis, mutta nyt roolit ovat toisin päin, DeVito hykertelee.

DeVito on kotoisin New Jerseystä ja muistelee, kuinka joka vuosi sirkusväki löysi sieltä jonkin tontin, jolle pystyttää telttansa.

– Se oli aina kiehtovaa ja vähän pelottavaa. Samoin kuin elokuvamme. Se on mystinen mutta lämmin – onhan se sentään Dumbo. Aluksi Dumbolla on vaikeaa, mutta sitten se tajuaa, että sitä on mitä on ja sen kanssa on pystyttävä elämään.

Alkuperäinen animaatio oli tähdelle myös tuttu.

– Se on tunnin mittainen tiivis, kaunis helmi. Minulla on kolme lasta, joiden kanssa olen katsonut sen vuosia sitten, ja roolin saatuani katsoin sen uudelleen. Se on kaunis ja mestarillinen, mutta uskon Timin vision olevan vähintään sen tasolla. Vähintään.

Studiovierailumme aikana kuvataan elokuvan loppupuolelle sijoittuvaa kohtausta.

– En tiedä näittekö, kun kuvasimme elävää kanuunankuulaa, DeVito intoilee. – Olen alussa menettänyt sirkukseni hallinnan, mutta se oli väärä ratkaisu ja nyt olemme kulkeneet täyden ympyrän takaisin perhesirkukseksi. Luulen teidän pitävän lopputuloksesta, se ei ole vain Dumbon tarina, siinä on paljon muutakin sisältöä.

– Kohtaus sijoittuu aikaan, jolloin sirkuksella ei enää ole Dumboa, joten heillä on tavallaan kunnianosoitusnumero, jossa klovnit korvaavat lentävän elefantin, Kruger kuvailee, mutta ei halua kertoa, mitä Dumbolle on tapahtunut.

– Kohtauksen on tarkoitus olla yllätys yleisölle, Frey vihjaa. – Kukaan ei ole varma kuka kanuunasta lentää.

– Eva on harjoitellut kuukausia ja kuukausia ja tekee uskomattomia ilmalentotemppuja. Colin ratsastaa, lassoaa ja tekee paljon klassisen elokuvasankarin tyyppisiä juttuja, Springer kehuu.

– Ja kaikki yhdellä kädellä! Kruger heittää vielä lopuksi.

Teksti: Kirpi Uimonen, Lontoo
Kuvat: Disney

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia