Vuosi on ollut rikas laadukkaiden kirjojen suhteen. Episodin Lukunurkassa moni kirja sai hyvät arvostelut. Tässä muutama valikoitu helmi tämän vuoden arvostelujen perusteella.
Kaisu Tervonen (toim.): 13 katseluasentoa – miltä televisio tuntuu? (Kosmos)
13 katseluasentoa on esseekokoelma tv:n katselusta. On luontevaa verrata sitä Siltalan viime vuonna julkaisemaan esseekokoelmaan Television lapset, koska idea on sama. Siinä missä Television lapset on ehkä monipuolisempi, 13 katseluasennon esseet ovat parempia.
Woody Allen: Apropos of Nothing (Arcade)
Itseironinen Allen näkee huumoria myös traagisten tilanteiden takana, mikä lienee yksi hänen menestyksensä salaisuuksista. Allen tuntee kulttuurihistoriaa ja valjastaa sen omaperäisesti ja kekseliäästi. Allen tarttuu Apropos of Nothingissa rohkeasti elokuvien lisäksi myös elämäänsä varjostaneisiin kriiseihin.
Oliver Stone: Chasing the Light (HMH Books)
Chasing the Light on kuin koukuttava romaani, jota ei voi laskea käsistään. Kirjan nimen voi nähdä kahdella tavalla. Chasing the Light kertoo, miten nuori elokuvantekijä kulkee pimeydestä kohti valoa. Se kertoo myös, mistä elokuvan tekemisessä on kyse: on hyödynnettävä jokainen valoisa hetki.
Jouko Aaltonen, Satu Kyösola, Ville Suhonen (toim.): Dokumenttielokuvan suuri tuntematon – Katseita Antti Peippoon (Aalto-yliopisto)
Teoksessa Dokumenttielokuvan suuri tuntematon useat kirjoittajat Peter von Baghista lähtien esittävät näkemyksensä Peiposta ja hänen taiteestaan. Oivaltavissa ja syvällisissä artikkeleissa riittää luettavaa, mutta kirja ei ole alkuunkaan raskas. Päinvastoin – vaikka en ole onnistunut näkemään yhtään Peipon dokumenttia, se ei häiritse lukukokemusta.
Kai Ekholm: Jörn Donner, kuinka te kehtaatte (Docendo)
Moni on muodostanut mielipiteensä Donnerista pelkästään median heijastamien perhesuhteiden kautta. Jörn Donner, kuinka te kehtaatte kaivaa rikkaruohoja syvemmälle keskittyessä hänen ammatilliseen osaamiseensa ja julkiseen persoonaansa. Jos jostakin meidän yhteiskuntaamme jää jälki, niin ennen kaikkea nimenomaan niistä.
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni) (Otava)
Kirja koostuu muun muassa häpeän, seksin, työn ja suomalaisuuden tarkastelusta. Holma on onnistunut käsittelemään aiheita terävästi, hauskasti ja tuoreella, omaperäisellä näkökulmalla. Holma laittaa itsensä rohkeasti likoon ilman vahvaa filtteriä. Ja saa samalla lukijat janoamaan lisää, halusi hän sitä tai ei.
Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa (Atena)
Laiton lapsi on henkilökohtainen ja persoonallinen kirja. Yleensä lukijana koen lapsuusmuistelut puuduttavina ja mielenkiinnottomina. Noahin muistelma on kuitenkin kirkas poikkeus. Koomikko taitaa kerronnan, ja käyttää hienosti stand up -niksejään myös kirjailijana.
Elton John: Minä (Johnny Kniga)
Pelkkää masentelua Minä ei kuitenkaan ole. Lukiessa saa nauraa Johnin itsensä kanssa toinen toistaan surrealistisimmille toilailuille, oli kyse sitten Richard Geren ja Sylvester Stallonen alkavasta nyrkkitappelusta kesken illalliskutsujen, tai puhelusta rankan bileillan jälkeen, jossa hän pyysi manageriaan tekemään jotakin humisevalle tuulelle.
Niko Jutila: Poikki! – Toteutumattomat kotimaiset elokuvat (Avaidor)
450-sivuista kirjaa lukiessa voi huokaista helpotuksesta, että juuri Jutila kirjoittaa sen. Teksti ja tarinat elokuvien takana etenevät luontevasti, eikä mielenkiinto lopahda kesken. Jokainen toteutumaton projekti on kuitenkin kokenut niin paljon käänteitä, että lopputulos olisi voinut olla myös sekava ja puiseva luettelo. Sitä Poikki! ei todellakaan ole.
Veli-Matti Huhta: Rahat ja henki – kaksitoista kirjoitusta elokuvasta (Kulttuurivihkot)
Kokoelmassa Huhta tarkastelee laaja-alaisesti, tarkasti valikoituja elokuvaklassikkoja vuosilta 1914–1971. Mukaan ovat päässeet muun muassa Jean-Pierre Melville, Jerzy Kawalerowicz, Matti Kassila, sekä Charles Chaplin jopa kolmen tekstin verran.