Ohjaaja Dome Karukoski on vaikuttanut osaltaan vahvasti kotimaisen elokuvan uuteen tulemiseen 2000-luvulla. Elämäkerta tässä vaiheessa uraa on siinä suhteessa perusteltu ja jopa suotava. Jos Karukoski olisi jo uransa ehtoopuolella, uran jokaista elokuvaa käytäisi tuskin näinkään perusteellisesti läpi. Siksi kirja on palvelus elokuvan ystäville.
Vaikka Hymypoika on kertomus Karukosken urasta, mukaan on sujautettu kotimaisen elokuvan lähihistoriaa. Sitä on paljon, mutta ei haitaksi asti, koska se tarjoaa lukijalle hyödyllistä kontekstia. Suomalaisen menestysohjaajan tarina on myös pienen kotimaisen elokuvateollisuuden tarinaa.
Kalle Kinnunen ja Matti Rämö antavat energiajuomalla uransa alussa eteenpäin pärisseen Karukosken lisäksi äänen myös useille ohjaajan kollegoille. Se rikastuttaa teosta, varsinkin silloin kun ei paljasteta ainoastaan mitä kulissien takana tapahtui, vaan myös mitä siellä ajateltiin.
Hymypoika antaa ainutlaatuisen alustan taiteilijoille reflektoida itseään ja omia töitään. Herkullisimpia lukuja ovatkin ne, joissa rehellisesti myönnetään ja selvennetään miksi lopputulos ei ollut halutunlainen, esimerkiksi Tom of Finlandin (2017) tapauksessa. Taustatieto auttaa ymmärtämään elokuvantekijöitä.
Rehellisyys on muutenkin koko kirjan avain. Karukoski on avoin, ja haastatellut kollegat suostuvat analysoimaan ohjaajaa myös astetta kriittisemmin. Esimerkiksi Karukosken avustajana työskennelleen ohjaaja Maria Reinupin havainnot ovat mielenkiintoisia ja jopa rohkeita.
Hymypoika on puhdasverinen elämäkerta, jota voi ehdottomasti suositella. Koulukiusatun Karukosken ei tarvitse enää todistella itseään, saati kuulla kriittisiä ”kuka vitun Dome” -kummasteluja. Kaikki kyllä tietävät kuka Dome on, ja missä hän kotimaisen elokuvan kartalla vahvasti seisoo.
Jesse Raatikainen
★★★★
Hymypoika – Dome Karukosken tie Lepsämästä Hollywoodiin. Kirjoittaneet Kalle Kinnunen ja Matti Rämö. Kustantaja Otava. 350 sivua.
