Esihistoriassa kukaan ei kuule huutoasi – kauhuhitin tekijät ohjasivat eeppisen selviytymisseikkailun

Katastrofaalisen pakkolaskun tehnyt avaruuspilotti Mills tajuaa pian haaksirikkoutuneensa tuntemattoman planeetan sijaan omalle maapallollemme… 65 miljoonaa vuotta sitten. Selviytyäkseen Millsin ja ainoan muun eloonjääneen, teini-ikäisen Koa-tytön, on matkattava läpi tuntemattoman erämaan täynnä vaarallisia, esihistoriallisia olentoja.

31.3.2023 23:00

Eeppiseksi yltyvän 65-selviytymisseikkailun takana on elokuvantekijäduo Scott Beck ja Bryan Woods, jotka käsikirjoittivat vuoden 2018 tieteiskauhuhitin Hiljainen paikka.

– Rakastamme genre-elokuvien tekemistä. Perjantai-iltoja täydessä elokuvateatterissa osana yleisöä, jota elokuva soittelee kuin pianoa, maalailee Beck, joka yhdessä Woodsin kanssa vastasi tällä kertaa myös 65:n ohjauksesta.

– Kauhu, jännitys, toiminta, seikkailu, ne olivat meidän suosikkejamme. Ja vielä enemmän pidämme genren yhdistämisestä elävään sydämeen: hahmoihin, joista välittää, hän jatkaa.

– Suosikkitarinamme ovat aina hyvin elokuvallisia, Woods lisää.

– Se liittyy elokuvakokemuksen kokonaisvaltaisuuteen, visuaalisuuteen, näyttelijäsuorituksiin, musiikkiin… Kaikkien näiden eri osa-alueiden yhteen liittymiseen.

Multitaskaajat

Vaikka Hiljaisessa paikassa Beck ja Woods vastasivat vain käsikirjoittamisesta, ei 65 ole ensimmäinen elokuva, jossa kaksikko hoiti yhdessä myös ohjauksen. He ovat tehneet yhdessä lyhytelokuvia, tv-tuotantoja sekä kauhuelokuvat Nightlight (2015) ja Haunt (2019). 65:ssä he toimivat myös elokuvan tuottajina. Muista tuottajista nimekkäin lienee Evil Dead -kauhuklassikolla uransa käynnistänyt Sam Raimi.

– Minua koukutti eniten 65:n ytimessä oleva Millsin ja Koan välinen isä-tytär-tyyppinen suhde, Raimi kertoo.

– Koa on rohkea ja älykäs nuori nainen, joka haastaa Millsiä. Yhdessä kaksikko suojelee toisiaan ja taistelee toistensa puolesta. Vaikka Mills alun alkujaan pelastaa Koan, on Koa se, joka oikeasti pelastaa hänet. Se on hyvin kaunis tarina.

Adam Driver näyttelee 65-elokuvassa Mills-nimistä avaruusaluksen pilottia, joka kuljettaa suurta määrää matkustajia halki avaruuden. Onnettomuus aiheuttaa kaikkien matkustajien kuoleman – yhtä lukuunottamatta. Tämä on Ariana Greenblattin esittämä Koa-niminen tyttö.

Mills ja Koa vain eivät ensi alkuun tiedä, että planeetta, jolle he ovat haaksirikkoutuneet, on meidän oma Maapallomme – 65 miljoona vuotta sitten. Kun he lähtevät eeppiselle matkalle kohti ainoaa pakokeinoaan, he saavat peräänsä joukon verenhimoisia dinosauruksia, jotka saalistavat heitä matkalla halki muutenkin vaarallisen maaston.

– Sisäiset 12-vuotiaamme olivat aina halunneet kirjoittaa dinosauruselokuvan, Beck tunnustaa.

– Silti kohtauksissa valkokankaalta välittyy todellisia, vahvoja inhimillisiä tunteita.

– Kohtaukset ovat kyllä intensiivisiä ja pelottavia, toteaa Deborah Liebling, yksi elokuvan tuottajista, joka aikoinaan oli luomassa South Park -sarjaa.

– Jännitys rakentuu piinaavasti, tuskallisesti. Se palkitaan upeilla hetkillä, hahmojen toisiinsa muodostaman yhteyden synnyttämällä puhtaalla ilolla. Leffa on hurja ja hauska kokemus, todellinen vuoristorata.

– Kukapa ei rakastaisi dinosauruselokuvia, myötäilee myös tuottaja Zainab Azizi.

– Scott ja Bryan ovat löytäneet tavan tuoda niihin liittyvää jännitystä valkokankaalle ennennäkemättömällä tavalla.

Veteraani ja nouseva tähti

Adam Driverille ylivoimaisen houkuttava tekijä oli päästä esittämään hahmoa, jonka fyysinen selviytymistaistelu heijastelee hänen sisäistä kamppailuaan.

– Minua kiinnostavat kaikki elokuvantekemisen osa-alueet, eikä yksikään kuvauskokemus ole samanlainen muiden kanssa. Tämä elokuva, 65, vaikutti erityisen ainutlaatuiselta. Se on tietty ison mittakaavan tapaus, koska siinä on dinosauruksia. Silti siinä oli tilaan pitkälle mietityille hahmoille ja isoille yleisille teemoille. Samalla se on uskomattoman viihdyttävä. On erityisen miellyttävää olla osa elokuvaa, jota tietää kokonaisten perheiden voivan käydä katsomassa yhdessä.

Ariana Greenblatt kuvailee esittämäänsä Koaa, Driverin hahmon aisaparia:

– Koa on suloinen, viaton, rohkea ja utelias tyttö, hän sanoo. – Koa kasvaa valtavasti elokuvan aikana. Hän on alussa pelokas, villi, kissamaisen sätky tapaus. Loppua kohti hän löytää rohkeutensa.

Greenblatt on tehnyt jo joitakin elokuvarooleja, joista tunnetuin tai ainakin laajimmin nähty lienee Avengers: Infinity Warin Gamora lapsena. 65 on joka tapauksessa ehdottomasti hänen suurin urakkansa tähän mennessä. Onhan hän käytännössä kahdestaan valkokankaalla kaksinkertaisen Oscar-ehdokkaan kanssa.

– Olin todella hermona tämän projektin alussa. Tunsin valtavaa painetta, koska Adam on mahtava – eikä elokuvassa ole muita ihmisiä kuin me, Greenblatt vuodattaa.

– Adam on niin lahjakas ja inspiroiva. Kunnioitan häntä ja hänen töitään todella valtavasti. Kun koe-esiinnyin häntä vastaan, pystyin tuntemaan hänen vaikutuksensa, vaikka koronan vuoksi teimme sitä Zoomin välityksellä. Hän todella antaa itsestään vastanäyttelijälle.

Samaan hengenvetoon Greenblatt kuitenkin toteaa, ettei hermostuneisuus tarkoittanut arkailu. Ensinnäkin, hän tiesi, mitä hänen pitää tehdä.

– Pidin huolta siitä, että olin joka päivä äärimmäisen valmistautunut ja täysin asettunut hahmoni nahkoihin, hän toteaa.

– Kannustin myös itseäni toistamalla, että pystyn tähän. Ei ole väliä, kuinka nuori on tai mitkä ovat lähtökohdat. On mahdollista saavuttaa kaikki, minkä asettaa tavoitteekseen. Nuorena latinonäyttelijättärenä minulle oli tärkeää ottaa kaikki mahdollinen irti tästä roolista ja tästä tilaisuudesta – niin itseni kuin muiden latinotyttöjen kannalta.

65 tarjosi nuorelle näyttelijättärelle myös mahdollisuuden tehdä joitakin omia stunttejaan, ja hän roikkuikin ylösalaisin yli minuutin verran kolmen akselin ympäri pyörivässä gimbaalissa.

– Oli aivan mahtavaa tehdä omia stunttejani! Gimbaali oli upea laite, kuin suoraan jostain huvipuistosta, hän intoilee.

– Mutta tietysti niin paljon on kiinni siitä, että on valmistautunut. Minulla oli parhaat mahdolliset stunt-ohjaajat opettamassa kuinka tehdä asioita turvallisesti. He myös näyttivät minulle alan niksejä, mikä oli tosi mahtavaa.

Samalla aaltopituudella

Tuottaja Azizin mukaan Woods ja Beck täydentävät tiiminä toisiaan ideaalisesti.

– He ovat olleet parhaat ystävät siitä lähtien, kun olivat samaan aikaan kuudennella luokalla kotonaan Iowassa, hän toteaa.

– Minun tulkintani mukaan Scott on vasen aivopuolisko ja Bryan oikea aivopuolisko. Heidän ei tarvitse sanoa mitään, he vain katsovat toisiaan ja tietävät, mitä toinen ajattelee. He työskentelevät loistavasti yhteen ja tasapainottavat toinen toistaan.

– Meille kirjoittaminen ja ohjaaminen ovat yhtä ja samaa, molemmat ovat tarinankerrontaa, sanoo Woods.

Niin ristiriitaiselta kuin se voikin tuntua, Beckin mukaan juuri siksi, että he molemmat käsikirjoittajat ja ohjaavat, he eivät ole niin sidottuja omaan käsikirjoitukseensa.

– Ohjaajana voi olla avoin mille tahansa hyvälle idealle kuvauspaikalla, tuli se sitten kuvaajaltasi, efektivastaavaltasi tai joltain näyttelijältäsi, hän kertoo.

– Asioita voi yhdistellä ja muuttaa aina siihen asti, kun on valmis huutamaan ”käy!”.

Woodsin mukaan sellainen dynamiikka on erityisen selvää silloin, kun työskennellään Adam Driverin kaltaisen lahjakkuuden kanssa.

– Hänellä on aina niin paljon hyviä ideoita hahmoonsa liittyen, Woods toteaa.

– Hän todella haastoi meidät ajattelemaan kohtauksia kunkin hahmon näkökulmasta ja suodattamaan kuvauksia niiden linssien läpi.

Tuottaja Liebling sanoo, että Beckin ja Woodsin tapa tehdä elokuvia teki heidät ainutlaatuisiksi elokuvantekijöiksi jo Hiljaisen paikan aikaan. Se saa myös heidän elokuvansa tuntumaan ainutlaatuisilta. Heidän tunneälynsä ja kykynsä hyödyntää liikkuvan kuvan erityispiirteitä sallii Driverin esittää koko joukon tunteita sanattomasti vain kasvoillaan.

– Se on erilainen tapa kertoa tarinaa valkokankaalla kuin mihin yleensä olemme tottuneet, Liebling toteaa.

– Dialogia on hyvin rajallinen määrä. Elokuvassa on pääasiassa vain kaksi näyttelijää. Ja silti se on hyvin hyvin jännitteinen elokuva, jossa tapahtuu vaikka mitä.

– Kaikki on kiinni asioista, joissa elokuva on parhaimmillaan: visuaalisuudesta, äänistä, musiikista, näyttelijäsuorituksista. Mykkäelokuvien aikakausi inspiroi meitä todella paljon ja nojaamme paljon noihin elokuvan peruspilareihin. Käytimme minimalistisia työkaluja kertoaksemme mahdollisimman eeppisen kokoluokan tarinan, Woods myötäilee.

Beck ja Woods turvautuivat klassisiin oppeihin myös mitä tuli jännityksen kasvattamiseen.

– Meillä oli mantra: ”kyse on siitä, mitä et näe”, Beck paljastaa.

– Se oli avainasemassa Hiljaisessa paikassa, samalla tavalla kuin se oli avainasemassa sellaisissa elokuvissa, joiden parissa vartuimme, kuten Tappajahai. Koko 65-elokuva on rakennettu sen mantran varaan. Ajatukseen siitä, että Millsin ja Koan uudessa ympäristössä on jotain vaarallista ja salaperäistä, ja jossain vaiheessa heidän on kohdattava se. Käytämme äänisuunnittelua, käytämme kameraa, käytämme lavasteita vihjailemaan jostain siellä ulkona, ja oikealla hetkellä säikäytämme yleisön.

– Scott ja Bryan ovat luoneet todella kauniita kuvia, ottoja joita en ole nähnyt ohjaajien käyttävän aikaisemmin, Liebling kehuu.

– Se ei ole perinteistä kuvakerrontaa, jota opetetaan elokuvakoulussa. Se vetää meidät katsojat hahmojen kokemukseen.

Haasteita kameran edessä ja takana

Elokuvaa kuvattiin Oregonin metsissä, mukaan lukien Golden Falls -kansallispuistossa. Ne tarjosivat tekijöille eeppisen maisemataustan, jonka vangitsi arvostettu kuvaaja Salvatore Totino. Hänen kuvaamiaan elokuvia ovat muun muassa Everest, Spider-Man: Homecoming, Inferno ja Bird Box, vain muutamia mainitaksemme.

65:ssä on joitakin hulppeita kohtauksia, Totino muistelee.

– Se oli haaste, sillä jotkut niistä olivat hyvin monimutkaisia, eivätkä kuvauspaikat olleet helpoimmasta päästä. Jouduimme pähkäilemään, miten saamme nostokurkiamme metsään tai suolle, miten valaisemme valtavia alueita yöaikaan niin, että ne näyttävät mielenkiintoisilta mutta samalla pelottavilta ja salaperäisiltä. Mielestäni keksimme hyviä lähestymistapoja ja pystyimme kertomaan tarinaa hyvin visuaalisella tavalla. Sitä ei kovin usein tapahdu.

– Sal on oikea taikuri, Azizi kehuu.

– Hän tietää miten kuvat täydellisestä kulmasta. Sen näkee näyttävimmässä kohtauksissa, mutta usein yksinkertaiset, tunteelliset hetket säväyttävät ihan siinä missä monimutkaisemmat otokset.

Elokuvan visuaalisista efekteistä vastannut Chris Harvey kertoo seuranneensa ”kyse on siitä mitä et näe” -mantraa työskennellessään Totinon kanssa. He piilottelivat dinosauruksia juuri oikeaa hetkeä odottaen.

– Sal leikitteli paljon valon kanssa piilotellen asioita varjoihin, valon ja pimeän rajalle, Harvey kuvailee.

– Pelasimme myös olentojen muotoilulla. Sillä miten animoimme dinosaurukset niiden liikkuessa varjojen läpi ja seassa.

Harvey kutsui projektiin Neville Pagen auttamaan dinosaurusten suunnittelussa. Page on legendaarinen suunnittelija, jonka ansioluetteloon kuuluvat sellaiset franchiset kuin Avatar, Star Trek ja Tron.

– Jokainen suunnittelemamme olento perustuu joten kuten todellisuuteen, mutta viritimme niitä hieman niin, että niihin tuli kauhutarinan vibaa, Harvey kuvailee.

– Annomme jokaiselle suunnitellulle hahmolle taustatarinan, joka auttaa käsittelemään sitä. Esimerkiksi elokuvan iso pahis on hyvin laiha ja kuihtunut. Se on vanhemmasta päästä olentoja, elämän ja läpikäymiensä taisteluiden kuluttama ja arpeuttama. Ja se kehittyy edelleen elokuvan edetessä.

Kuvat ja haastattelut: Columbia Pictures
Toimittanut Jouni Vikman

Lisää luettavaa