Puolalainen ohjaaja Pawel Pawlikowski teki sen taas. Vuonna 2014 Ida voitti kaikki tärkeimmät Euroopan elokuvapalkinnot ja nyt viikonloppuna, Sevillassa järjestetyssä kilpailussa, Cold War pyyhki puolestaan palkintopöydän putipuhtaaksi. Se valittiin vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi ja Pawlikowski sai vuoden parhaan ohjaajan palkinnon sekä käsikirjoitus-palkinnon. Cold Warin pääosanesittäjä Joanna Kulig valittiin vuoden parhaaksi naispääosanesittäjäksi ja Jarosław Kamiński palkittiin elokuvan leikkauksesta.
Miksi Hollywood-mitoitettu Oscar-palkintojen jakotilaisuus, joka ei juuri eroa Linnanjuhlien kättelystä, hakkaa eurooppalaiset elokuvapalkinnot 10-0? Koska Oscareiden jako on suuren maailman viihdettä, jota tuijotetaan meilläkin televisiosta silmät soikeina yöllisestä lähetysajasta huolimatta aamuyöntunteihin asti. Oscareita jaetaan lähinnä sellaisille elokuville, jotka ovat jo olleet Suomessa levityksessä tai ovat ainakin tulossa pian levitykseen. Ehdokkaat ovat jo etukäteen kaikkien tiedossa ja palkintoja saavat yleensä kaikkien entuudestaan tuntemat, turvalliset ohjaajat ja elokuvatähdet.
Eurooppalaiset elokuvapalkinnot jaetaan eri tavoin. Gaala, joka vihdoin ansaitsisi tulla ulos myös Suomessa tv:stä, on ajoittaisesta piikikkäästä huumoristaan huolimatta vakava tilaisuus ja juhlapuheissa ollaan maailman epävakaasta nykytilasta hyvinkin huolissaan. Euroopassa arvostetaan vielä taidetta ja monissa tarinoissa on vahva poliittinen tai yhteiskunnallinen näkemys. Puhdas viihde on aina toissijaista.
Vaikka palkintoja jaettiin nyt jo 31. kerran, Euro-oscareita saavat ohjaajat ja näyttelijät, muista elokuva-alan tekijöistä puhumattakaan, ovat valtaosalle eurooppalaista yleisöä tuntemattomia. Sevillassa tilanne sai tähtien täyttämällä punaisella matolla jo hieman absurdeja mittasuhteita, kun valokuvaajille piti erikseen käydä kertomassa kuka kukin näissä kilpailuissa ehdolla olevista oikein on. Rakenna siinä sitten Oscarit haastavaa glamouria tapahtuman ylle.
Euroopan elokuva-akatemia, joka palkinnot jakaa, on ilmeisesti sekin huomannut, etteivät euro-elokuvat useinkaan juuri naurata. Ehkä siksi yhdeksi uudeksi palkinnoksi nimettiin muutama vuosi sitten Eurooppalainen komedia. Tänä vuonna sen voitti Armando Iannuccin ohjaama, meilläkin teatterilevityksessä nähty The Death Of Stalin, joka ei kuitenkaan ole komedia perinteiseen tyyliin. Sen kylmäävä poliittisesti piikikäs nauru kun takertuu usein kurkkuun.
Palkintoa noutanut ohjaaja, italialaisesta nimestään huolimatta skotlantilainen Iannucci pilaili hilpeästi brexitin kustannuksella ja kertoi pystiään heilutellen, ettei The Death of Stalin päässyt “puutteellisten taiteellisten ansioidensa” vuoksi lainkaan levitykseen Venäjällä. Suomeksi sanottuna sen esittäminen kiellettiin. Venäjä sai muutenkin täyslaidallisen kritiikkiä, kun yleisön katseet kohdistettiin vankilassa edelleen viruvaan ukrainalaisohjaajaan Oleg Sentoviin sekä kotiarestissa istuvaan, mainion Kesä-elokuvan ohjaajaan Kirill Serebrennikoviin.
Suomi ei kuulunut tänäkään vuonna EFA:ssa juhliviin maihin. Yhtään kotimaista elokuvaa ei päässyt edes ehdolle yhteenkään sarjaan ja vain ankarasti tikulla kaivamalla saattoi kilpailusta löytää edes jotain suomeen liittyvää. Olihan European Visual Efects Supervisor -palkinnon (Peter Hjorth) saaneen ruotsalaisen Raja-elokuvan toisessa pääosassa sentään Eero Milonoff!
Eurooppalaisilla elokuvamarkkinoilla Suomi kuuluu vuodesta toiseen suunnilleen Aki Kaurismäkeä ja Juho Kuosmasta lukuunottamatta jonnekin kauas takavasemmalle. Eikä oikeastaan syyttä, sillä kukapa Euroopassa haluaisi nähdä meidän kotimaisia menestyselokuviamme: Mielensäpahoittajia, Luokkakokouksia tai edes kolmeen kertaan filmatisoitua Tuntematonta sotilasta.
EFA:ssa jaetaan joka vuosi myös palkintoja pitkään alalla työskennelleille konkareille. Kreikkalaissyntyinen Costa-Gavras sai Akatemian hallituksen tunnustuspystin ja Ralph Fiennes palkittiin vuosikymmenien työstään elokuvissa. Fiennes voisi haastaa hänet esitelleen Victoria Abrilin oikeuteen nimensä törkeän huonosta lausumisesta.
Erikoisimman kiitospuheen piti Pedro Almodovarin elokuvista muistettava Carmen Maura, joka myös sai palkinnon pitkästä urastaan. Mauran esiintyminen oli joko tarkkaan peilin edessä harjoiteltu stand up-show tai sitten vain sekavaa tajunnanvirtaa espanjaksi, ranskaksi ja välillä hieman englanniksi. Onneksi Akatemian puheenjohtaja Wim Wenders onnistui kohteliaasti keskeyttämään Mauran päämäärättömän puhevirran ja ohjaaman hänet tyylikkäästi takavasemmalle.
Teksti ja kuvat: Timo Kuismin
Katso alta kuvagalleria ja video.
