Huumoria helvetistä – Onko tämä komedia tuleva Oscar-voittaja?

5.12.2016 12:26

Kriitikot ylistävät joka paikassa tätä Maren Aden ohjaamaa lämminhenkiseksi sanottua saksalaiskomediaa. Elokuvaa, joka sai Cannesissa parhaimmat keskiarvot pitkään aikaan, ja jota nyt ennakoidaan kaikkialla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-voittajaksi. Astuin teatteriin suurin odotuksin, mutta petyinkin pahanpäiväisesti.

Winfried Conradi (Peter Simonischek) on ikääntyvä musiikinopettaja, joka jää ilman oppilaita ja koirakin kuolee vanhuuteen. Ukko uhkuu silti iloa ja lähtee yllätysvierailulle yritysstrategistina työskentelevän tyttärensä Ineksen (Sandra Hüller) luo. Ajatus ei ole kovin järkevä, sillä Ineksen työtehtävä on vaativa ja isä haluaisi hassutella minkä ehtii Toni Erdmann -nimisen alter egonsa kanssa.

Heti elokuvan päätyttyä tulee mieleen edesmenneen näyttelijä Peter Ustinovin sanat, joissa hän kuvailee helvetin paikaksi, jonka huumori on saksalaista. Isäni Toni Erdmann -elokuvan jälkeen ymmärrän täysin mitä hän tällä tarkoittaa. Jos tämä elokuva kuvastaa saksalaisen huumorin korkeimman tason, ei heillä kyllä ole kummoisia vitsejä. Elokuva repii todella mautonta huumoria mm. alastomuudesta, baarisekoilusta, isoista karvapuvuista, runkkaamisesta, peruukeista ja tekohampaista. On taas niin huisin hauskaa!

Elokuvaa kantaa suurin hartein Peter Simonischek, joka saa roolihahmoonsa hienoa nokkeluutta, hauskuutta ja mielikuvituksellisuutta. Hänen sivupersoonansa Toni Erdmann on omalla tavallaan hyvin kirjoitettu hahmo. Kaikki tietävät hänen olevan Winfried mutta antavat säälistä vanhan miehen hullutella asusteissaan. Aina kun Simonischek astuu kuvaan, alkaa elokuva jälleen kiinnostaa. Kun hän lähtee, tunnelma lässähtää.

Elokuvan toisessa pääosassa nähtävä Sandra Hüller ei tehnyt juurikaan vaikutusta Ineksenä. Hänen hahmoonsa ei synny minkäänlaista tunnesidettä, ja se jää etäiseksi. Pisteitä Hüller saa kuitenkin siitä, kuinka hyvin hän laulaa yhdessä elokuvan parhaimmista kohtauksista.

Komediapuolensa ohella elokuva sisältää myös draamaa. Vakava osuus toimii hiukan komediaa paremmin. Se on tosin ajoitettu alkua lukuun ottamatta huonosti. Esimerkkinä loppupuolella tapahtuva osuus jossa ensin nakuiltiin juhlissa ja seuraavaksi halataan itkien puistossa. Jotenkin itselleni tuli erittäin tyhjä olo lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle. Mitään ei tuntunut jääneen käteen paitsi läjä irrallisia kohtauksia. Elokuvan on tarkoitus opettaa ihmisille leikkimielisyyttä elämässä. Ettemme olisi aina näin vakavia. Omasta mielestäni elokuva oli kuitenkin vain yritys tehdä jotain omaperäistä.

Draamakomediaksi Isäni Toni Erdmann on myös auttamattoman pitkä. Näin löyhä tarina ei voi pysyä lähes kolmen tunnin kestonsa ajan mielenkiintoisena. Elokuvassa on hyviä kohtauksia, jotka ovat todella toimivia. Elokuva saa paikoitellen jopa hymyilemään, vaikka nauramaan se ei saa. Jos Isäni Toni Erdmann olisi lyhyempi, se voisi olla toimiva ja mukava hyvän mielen elokuva. Nyt siihe on vain sullottu liikaa tavaraa ja heitetty hukkaan tärkeä teema. Maren Ade on kirjoittanut ja ohjannut sillisalaatin, jossa osa toimii ja osa ei. Kaiken kaikkiaan Isäni Toni Erdmann on keskinkertainen elokuva, joka pysyy kasassa erikoisen päähenkilönsä ansiosta.

Ville Salonen

★★★

Isäni Toni Erdmann. Ohjaus Maren Ade. Pääosissa Peter Simonischek, Sandra Hüller, Michael Wittenborn. Ensi-ilta 16.12.2016.

Kirjoittaja oli Episodissa TET-harjoittelijana.

Lisää luettavaa