Jens Jonssonin Brother of Mine on yksi Episodi 8/2010:n yhteydessä julkaistavan Nordic Short Films -kokoelman lyhytelokuvista. Lyhyessä ajassa tehty elokuva opetti Jonssonille yksinkertaisuuden vaikeuksista.
Kuinka Brother of Mine sai alkunsa ja millaisissa olosuhteissa se tehtiin?
Elokuva käsikirjoitettiin todella nopeasti – kahdessa päivässä – ja sitten harjoiteltiin päivän verran ja kuvattiin päivässä kymmenelle rullalle filmiä. Kaikki viikon aikana, kun minä ja kameramieheni saimme tilaisuuden lainata kameraa elokuvakoulultamme.
Mitkä olivat tavoitteesi?
Tarkoitukseni oli koettaa työskennellä pienten lasten kanssa. Minulle kerrottiin, että on ”mahdotonta työskennellä eläinten ja lasten kanssa”. Kuulemani oli lopulta täyttä potaskaa.
Mikä oli isoin haaste – taiteellisesti ja teknisesti?
Tehdä elokuvasta aito. Meillä oli yksi rulla mustavalkoista filmiä, joten minun täytyi keksiä miten käyttää se lyhytelokuvassa.
Miten suhtaudut lopputulokseen jälkikäteen?
Oikeastaan pidän siitä. Olen kokeillut erilaisia ohjaustyylejä – sekä realistisia ja abstraktimpia – ja juuri nyt todella tahtoisin palata realistisempaan tyyliin. Mielestäni Brother of Minessa yritin erilaista lähestymistapaa.
Mikä oli tärkein asia, jonka opit tähän elokuvaan liittyen?
Yksinkertaisuus ei ole aina niin yksinkertaista.
Millainen merkitys elokuvalla on ollut urallesi?
Sain siitä paljon palkintoja. Ja jotkut ihmiset tuntuvat muistavan sen.
Oletko sitä mieltä, että Pohjoismaista tulevissa elokuvissa on tietty tunnelma tai sävy?
Sanoisin realismin olevan merkittävää Pohjoismaissa. Tietenkin on joitain poikkeuksia kuten Bergman, Roy Andersson, Kaurismäki ja muutama muu ohjaaja. Joitain paikallisia komedioita tuotetaan jokaisessa maassa ja Ruotsissa poliisidraamalla on valtava merkitys. Mutta aina silloin tällöin mielenkiintoinen elokuva pääsee läpi, ja mielestäni tulevaisuudessa on potentiaalia uudelle mielenkiintoiselle materiaalille.
Pidätkö itseäsi pohjoismaisena ohjaajana – taiteellisesti – ja tunnetko yhteyden tiettyyn pohjoismaiseen tarinankerronnan perinteeseen tai aiempiin suuriin pohjoismaisiin taiteilijoihin?
Kyllä pidän. Rakastan Strindbergin, Ibsenin, Bergmanin, Roy Anderssonin, Jan Troellin sekä monien loistavien maalareiden kuten Lars Lerinin töitä.
Mikä nykyaikainen pohjoismainen elokuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
Hankala sanoa. Muistan, että Här har du ditt liv teki minuun suuren vaikutuksen. Myös Persona ja Tystnaden.
Mikä on parasta ja huonointa pohjoismaisessa yhteistyössä?
Kaikkien osapuolien tuki – television, rahastojen, SFI:n, alueiden, jne. – on loistavaa Pohjoismaissa. Toisaalta, on hankalaa tehdä kalliita elokuvia.
Toimittanut Arla Lehtinen