Kunnianosoitus kotimaisille elokuvaklassikoille – Fakta ja fiktio yhdistyvät viihdyttävässä romaanissa

Kirjoittaja yhdistelee jälleen suomalaisen elokuvan historiaa ja kuvitteellista todellisuutta.

Kuva: Veikko Somerpuro

Tuomas Marjamäen romaani on nimetty näppärällä sanaleikillä. Päähenkilöllä on tapana tehdä iltaisin kävelylenkkejä Helsingin Kruununhaassa. Hänen menneisyydestään löytyy tekoja, joita ei saa tekemättömäksi, vaikka haluaisi.

Kirjan nimi on Myöhäistä katua.

Kauno Brandt on 88-vuotias juuri leskeksi jäänyt entinen näyttelijä. Brandt esitti aikoinaan lukuisten kotimaisten elokuvien komeaa sankaria ja kuului T.J. Särkän talliin maineikkaassa Suomen Filmiteollisuus -yhtiössä. Kukaan ei häntä kuitenkaan enää nykyään tunne.

Brandt on tietenkin fiktiivinen hahmo. Romaanissa sekoitetaan suomalaisen elokuvan historiaa ja sepitettyä todellisuutta Marjamäen esikoisromaanin Siitä tulikin farssi (2018) tapaan.

Marjamäen kirjassa Brandt on voittanut Jussi-patsaan Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjulan roolista, mutta tosiasiassa Karjulan hahmoa ei Edvin Laineen elokuvassa nähty lainkaan, vaikka Väinö Linnan alkuperäisteoksessa sellainen onkin. Kirjan takaumajaksoissa on mukana maisteri Särkän lisäksi tuttuja tosielämän hahmoja, kuten Mika Waltari ja Siiri Angerkoski.

Varsinainen tarina sijoittuu nykypäivään. Kauno Brandtin lisäksi siinä on minäkertojina kaksi toimintatavoiltaan täysin erilaista toimittajaa: uraansa aloitteleva kunnianhimoinen Ella ja häikäilemättömiä kohujuttuja tehtaileva Esko.

Kun Kauno pelastaa kävelylenkillään loukkaantuneen miehen, hän joutuu tahtomattaan keskelle lööppijulkisuutta ja klikkijournalismia. Samalla hänen salattu menneisyytensä uhkaa paljastua: miksi rakastettu näyttelijä lopetti elokuvauransa ja katosi julkisuudesta?

Marjamäki tunnetaan myös elokuva-aiheisista tietokirjoista. Hän on kirjoittanut muun muassa Spede Pasasen ja Simo Salmisen elämäkerrat.

Toimittajana pitkään työskennelleen Marjamäen toinen romaani on viihdyttävää luettavaa. Teksti koostuu napakoista lauseista ilman turhaa kikkailua. Dialogi on elävää ja uskottavaa.

Myöhäistä katua on sympaattinen ja nostalginen kuin suomalaisen elokuvan klassikot, joille Marjamäki tekee samalla kunnianosoituksen.

Mitään rillumareita Myöhäistä katua ei kuitenkaan ole: vaikka romaani on viihteellinen ja humoristinenkin, siinä voi nähdä myös yhteiskunnallista kriitikkiä, joka kohdistuu nykyajan keltaisen lehdistön toimintatapoihin.

Jussi Huhtala

★★★★

Myöhäistä katua. Kirjoittanut Tuomas Marjamäki. Kustantaja Docendo. 287 sivua.

Aiheeseen liittyvät jutut