Love Records -leffan Anna ei ole pelkkä kiltti tyttö

31.1.2016 10:00

Juuri ensi-iltaan tullut Anna mulle lovee kertoo Love Records -yhtiön tarinan. Päärooleissa nähdään kolme miestä, mutta keskeiseen rooliin nousee myös Alina Tomnikovin esittämä Anna.

Oliko levy-yhtiö tarinoineen sinulle tuttu ennen elokuvaa?
Aika vähän. Oikeastaan vasta elokuvan jälkeen aloin ajatella mikä levy-yhtiö on minkäkin artistin tai bändin takana. Leffamaailmassa se on jotenkin tuttu asia, että mikä tuotantoyhtiö on tuottanu minkäkin leffan, mutta en ollut ikinä ajatellut että mikä levy-yhtiö on tuottanut minkäkin levyn tai nostanut jonkun artistin esille. Se oli tosi kiehtova maailma ymmärtää.

Miten päädyit Annan rooliin?
Minulle soitettiin tuotantoyhtiö Fisher Kingiltä, että Aleksi Mäkelä ohjaisi tällaisen elokuvan, lähtisitkö messiin. Oli kyllä hienoa. En ollut aikaisemmin tehnyt töitä Aleksin kanssa, niin oli kyllä tosi siistiä tutustua häneen, ja toivottavasti tehdään jatkossakin töitä yhdessä. Tuntui tosi kivalta sellainen luottamuksenosoitus, kun tuolla tavalla suorilta vaan kysyttiin mukaan.

Muistuuko Love Recordsin ajoilta mieleen joku tärkeä bändi tai artisti?
Esimerkiksi Hector. Häntä olen kuunnellut aika paljon. Se nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Kieltämättä hahmoni Annan laulama biisi soi kuvausten jälkeen pitkään päässä. Se oli jännää huomata, että olen kuunnellut Loven artisteja, enkä edes tiennyt että kuuntelen niitä.

Opitko jotain uutta aikakaudesta, johon elokuva sijoittui?
Mikä nyt lähtökohtaisesti tulee mieleen, niin naisten hiusten laitto. Se hirveä tupeerauksen määrä ja se, kun ne ei todellakaan joka ilta mennyt suihkuun ja pessyt tukkaansa tai avanneet niitä tupeerauksia. Ja toinen minkä huomasin, niin oltiin sitten 60- tai 70-luvulla niin ne tunteet ihmisillä on ihan samat kun nykyään. Olosuhteet on vähä erilaiset, mutta ei sillä ole väliä mikä se vuosiluku on, samoja tunteita me käsitellään.

Toisin kuin muut päähenkilöt, sinun hahmosi ei ilmeisesti perustunut oikeaan henkilöön?
Se taisi olla yksi ainoista hahmoista, joka ei perustunut kehenkään. Anna oli ehkä kuin sulautuma monesta naisesta, jotka olivat vaikuttaneet Atte Blomin elämään, mutta se oli tarinallisesti ja dramaturgisesti kiinnostavampaa että siinä rinnalla oli yksi nainen.

Millaisena tyyppinä näet hahmosi Annan?
Anna on sydämellinen ja herkkä, mutta sillä on oma unelma tulla levylaulajaksi ja se haluaa toteuttaa sen. Se on hänelle tärkeä asia. Anna on mielestäni kivasti kirjoitettu. Annan kautta pystytään kertomaan Aten hahmosta jotain uutta, mitä ei kundien kesken pysty kertomaan.

Miten valmistauduit rooliisi?
Luin käsikirjoitusta ja selvitin että mitäs tänään kuvataan ja mikä tässä kohtauksessa on minun mielestäni tärkeätä ja missä vaiheessa tarinaa nyt mennään. Toki pukusuunnittelijan kanssa käytiin keskusteluja ja sovitettiin vaatteita ja haettiin yhdessä sitä Annan tyyliä, että minkälainen se olisi ulkoisesti. Se oli tärkeää millaiset vaatteet Annalla oli ja se toi itsellekin oikeata fiilistä. Ja sitten tapasin ohjaajan, Aleksin, ja juteltiin sen kanssa myös aiheesta.

Oletko laulanut paljon ennen elokuvaa?
Olen laulanut aika paljon, mutta en sellaisella tavalla, että laulaisin bändissä tai että olisi oma bändi. Mutta olen käynyt laulutunneilla, ja Teatterikorkeakoulussa oli tosi paljon laulua. Oli jännää esittää ihmistä joka haluaa laulajaksi ja tosi kivaa päästä laulamaan.

Millaista oli olla elokuvan ainut keskeinen naishahmo miehisessä maailmassa?
Tuohon aikaan levy-yhtiöiden päättäjät oli melkein aina miehiä. Tässäkin kerrottiin kolmen miehen tarinaa, jotka perustivat levy-yhtiön. Oli niitten kundien kanssa tosi kiva hengailla. Riku [Nieminen] ja Jarkko [Niemi] olivat jo ennestään tuttuja. Ja kuten jo sanoin, niin se Anna-hahmo oli tärkeä siinä mielessä, että Atesta, joka oli mielestäni päähenkilö, pystyttiin Annan kautta näyttämään toisia puolia. Tykkäsin siitä, että vaikka Anna oli ulkoisesti aina niin viimeisen päälle laittautunut ja se oli hänelle tärkeätä, niin hän ei ollut pelkkä nätti tyttö. Hänellä oli unelma, jota kohti hän meni.

Mikä oli haasteellisin juttu tätä elokuvaa tehdessä?
Hyvä kysymys… Kaikki meni kyllä jotenkin tosi ihanasti. Varmaan juuri se, että kaikki meni niin smoothisti ja helposti, niin vaikeinta oli luottaa siihen, että ei sen tarvitse aina olla sen vaikeampaa. Että se meni jo purkkiin ja kaikki on tyytyväisiä ja sitten vain luottaa siihen työryhmään ja ohjaajaan, että se oli siinä. Se oli minulle suurin oivallus tässä.

Jäikö jokin asia tai hetki erityisesti mieleen?
Elokuvassa on kohtaus, joka kuvattiin rannalla. Se oli viimeinen kohtaukseni, kun ne kuvattiin ihan eri järjestyksessä. Se oli koko elokuvan tuotannon viimeinen kuvauspäivä ja oli jo ilta ja tosi kylmä mutta kuitenkin oltiin niissä pienissä vaatteissa Hietsun rannalla tuulessa. Jotenkin se, kun kohtaus saatiin valmiiksi. Tunne, kun tuodaan toppatakki päälle ja tajuaa että on tämä niin hienoa. Toisaalta kevyt ja helpottunut olo mutta osaksi haikea tyhjyys.

Haastattelu: Ida Suomalainen

Lisää luettavaa