Perhe-elämän kipukohdista ja robottiapokalypsistä kertova Mitchellin perhe ja koneiden kapina on yksi lähivuosien riemastuttavimmista elokuvista. Sony Pictures Animation -studio ansaitsee viimeistään nyt paikkansa Pixarin, Disneyn ja Ghiblin rinnalla huippuanimaatioiden tekijöinä. Noh, ehkä ei aivan vielä, mutta toivottavasti laadukkaiden elokuvien putki jatkuu pitkään.
Uunituoreen scifi-toimintakomedian tuottajina hääräävät upean Spider-Man: kohti Hämähäkkiversumia sekä Lego elokuvan tekijät Phil Lord ja Chris Miller.
Tarinan keskiössä on Mitchellien perhe. Teinityttö Katie (Abbi Jacobson) on kyllästynyt boomer-isäänsä Rickiin (Danny McBride), joka ei enää ymmärrä laisinkaan tyttärensä elämää. Äiti Linda (Maya Rudolph) yrittää parhaansa mukaan pitää perheen kasassa. Pikkuveli Aaron (ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Rianda) on kiinnostunut omista omituisista jutuistaan, erityisesti dinosauruksista, ja perheen hölmö mopsi Monchi (Doug the Pug) on Katien hauskojen Youtube-videoiden päätähti.
Videotaiteesta innostunut Katie on pääsemässä vihdoin ja viimein muuttamaan pois ummehtuneesta kodistaan. Hän on päässyt taide-collegeen opiskelemaan. Katie on innoissaan tulevista opinnoista, eikä malta odottaa vapautta. Asioita mutkistaa isä Rick, joka ei tahdo menettää tytärtään hölmöjen, erilaisista maailmankatsomuksista johtuvien riitojen takia. Hän peruu Katien lennon ja päättää sen sijaan lähteä itse kuskaamaan tyttöä koko perheen voimin koululle. Road trip alkakoon!
Se varsinainen mutka tosin odottaa vasta tien päällä. Zuckerbergmäisen nuoren IT-velhon (Eric André) luoma tekoäly (Oscar-voittaja Olivia Colman) päättää tehdä terminaattorit ja käynnistää robottien vallankumouksen. Ihmiset pitää ampua avaruuteen, jotta koneet saisivat elää rauhassa Maassa.
Elokuvan satiiri sivaltaa kohti vanhempia, jotka kasvattavat lapsensa älylaitteiden äärellä. Samalla se kritisoi näitä samaisia vanhempia, jotka eivät ymmärrä digitalisaatiota ja sen tuomia mahdollisuuksia. Vanha maailma kohtaa uuden hervottomalla tavalla.
En muista milloin olisin nauranut näin paljon elokuvaa katsoessa. Hahmot kolahtivat kovaa. Tunnistin itseni kummastakin elokuvan päästereotypiasta: olen meganörtti nettinatiivi, mutta toisaalta taas myös se boomeri, joka ei ymmärrä tiktokista mitään ja haluaa sen takia raivota kovaäänisesti pilville.
Mitchellin perhe ja koneiden kapina onnistuu poikkeuksellisen hyvin älykkään huumorinsa takia. Vastapainona löytyy toimintapitoista koheltamista, jota on hauska seurata nerokkaiden juonenkäänteidensä takia. Ruudulle pompahtavat 2D-emojit, -piirrokset ja -tarrat tuovat elokuvaan tubettajasukupolvelle ominaisen ADHD-kyllästetyn sateenkaarimaisen ilmeen. ”Less is more” on todellakin boomereiden hömpötyksiä. Nyt tykitellään!
Leffassa on hurja määrä easter eggejä, viittauksia populaarikulttuuriin sekä suoria lainoja muista genreteoksista. Se suorastaan syleilee klassisia scifi- ja kauhuleffoja. Harmi ettei tätä nähnyt valkokankaalta, on nimittäin huikean komea leffa! Vuoden parhaita teoksia.
Niko Ikonen
Tähdet ★★★★★
