Nyt se on täällä – ei pelkästään 2010-luvun vaan minkä tahansa vuosikymmenen parhaita kauhuelokuvia

Yhdysvaltojen koillisnurkassa sijaitseva Uusi-Englanti oli 1600-luvulla hyvin vanhoillisen uskonnollista aluetta. Puritaanisuus oli vallalla, syntisiä riitti ja meno oli hurskasta.

William perheineen karkotetaan uskonnollisesta yhteisöstään jumalanpilkan ja poikkeavan Raamatun tulkintansa vuoksi. He muuttavat kauas kylästä metsän laidalle ja pystyttävät paikalle oman pienen farminsa. Perheen äiti Katherine synnyttää pian muuton jälkeen perheeseen viidennen lapsen, Samuelin, jota vanhin tytär Thomasin vahtii. Lapsen katoaminen rikkoo kuitenkin tuoreen rauhan ja johdattaa tarinan ja perheen pimeyteen.

Robert Eggersin debyyttiohjaus The Witch keräsi huikean suosion festivaaleilla ympäri maailman ja tuotti maltillisen pienen budjettinsa moninkertaisesti takaisin maailmalla elokuvateatterikierroksellaan. Ylistäviä arvioita rohmunnutta elokuvaa ei valitettavasti saatu Suomeen yleiseen levitykseen, vaan se nähtiin vain kauhuelokuviin erikoistuneilla festivaaleilla muutamassa eri kaupungissa ja Finnkinon erikoisnäytöksissä.

The Witch voi tuntua näennäisesti minimalistiselta teokselta, mutta pinnan alla kuplii todella monipuolinen synkkä vyyhti, joka ei anna katsojalle mielenrauhaa. Kurkkua puristaa, vatsassa tuntuu jännitystä ja ahdistus hiipii mieleen, kun synkkä metsä syöksee perheen uskonnolliseen helvettiin.

Eggersin elokuva on vahvalla tyylitajulla ohjattu kauhutarina, joka nousee helposti genrensä parhaiden joukkoon – ei pelkästään 2010-luvulla vaan millä tahansa vuosikymmenellä. Jarin Blaschken visuaalisesti aikuttava ja tarinalle tilaa antava kuvaus kertoo katsojalle tarinan pelkistetyn näyttävästi. Harmaan ankea värimaailma saa tarttumaan jokaiseen vähänkään värikkääseen, mahdollisesti tulen ja lämmön lämmittämään hetkeen ja toivomaan, että ne kestäisivät kauemmin. Tunnelman ahdistavuuden sinetöi Mark Korvenin sävellykset, joiden piinaavuutta upeasti korostetaan vähän erikoisemmillakin soittimilla, kuten vanhalla ruotsalaisella perinnesoittimella avainviululla.

Näyttelijäkaarti koostuu melko tuntemattomista kasvoista. Tunnetuin on perheen isää Williamia esittävä Ralph Ineson, jonka vähäeleisen murahteleva suoritus luo erittäin uskottavan kuvan perhettään rakastavasta ja Jumalaa pelkäävästä miehestä, joka ei pelkää tehdä vaikeitakaan ratkaisuja.

Perheen kaksoslapset Mercy ja Joy tuovat myös hyytävän lisän lähes riivatun tuntuisella olemuksellaan heidän viettäessä aikaa perheen vuohen, Black Phillipin kanssa, jonka he väittävät juttelevan heille. Silti tarina rakentuu niin vahvasti perheen vanhimman tyttären Thomasinin (Anya Taylor-Joy) ympärille, että hän ansaitusti kuljettaa aina vain riipivämmän tarinan eteenpäin sisäistäen hienosti kasvutarinaansa nuoreksi naiseksi kipuillen epävarmuuden, perheen ja oman polkunsa vaiheilla.

Elokuvaa onkin myös kuvailtu myös feministiseksi kauhuelokuvaksi, koska se raikastaa kauhuleffoissa yleensä varsin geneeriseksi jäävää naisen roolia pelkkänä uhrina.

Elokuvan dialogi on toteutettu todella tyylikkäästi vanhahtavalla oikeasti aikaan istuvalla englannilla, joten tekstittämättömässä teatterinäytöksessä voi olla vaikea pysyä kaikessa dialogissa kärryillä. Senkin takia elokuvan tuominen Suomeen tekstitettynä kotiteatterijulkaisuna onkin arvostettava teko.

Jesse Huusari

The Witch ilmestyi dvd:nä ja blu-rayna 17. lokakuuta.

Aiheeseen liittyvät jutut