Aivan ilman koronan aiheuttamia komplikaatioita ei Shazam! Fury of the Godskaan selvinnyt.
– Tuotanto tosiaan viivästyi koronan vuoksi, ja lapsinäyttelijät kasvoivat enemmän kuin olimme odottaneet, ohjaaja David F. Sandberg myöntää. – Toisaalta se on myös osa tarinaa, koska siinäkin he kasvavat ja jopa aikuistuvat, joten se oli ok.
– Studioon liittyvät asiat alkoivat meidän näkökulmastamme melko myöhäisessä vaiheessa, joten sekään ei vaikuttanut meihin. Saimme itse asiassa elokuvan valmiiksi ja toimitimme sen studiolle jo viime vuoden lokakuussa.
– Mitä koronaan tulee, vaikka se aiheutti viivästyksiä, emme tainneet joutua sulkemaan tuotantoa missään vaiheessa, muistelee Velhoa näyttelevä Djimon Hounsou.
– Totta, meillä oli ajoituksen kannalta onnea. Olimme tavallaan pääsemässä niskan päälle ja saamassa covidin kontrolliin oikeilla menettelytavoilla. Emme tosiaan joutuneet keskeyttämään tuotantoa kuten moni muu elokuva, kun niin monet ihmiset sairastuivat, Sandberg komppaa.
– Yksittäisiä ihmisiä sairastui, mutta muuten meillä meni hyvin, Hounsou jatkaa.
Erilainen supersankari
Shazam-elokuvat ovat poikkeus Zack Snyderin aikaisemmin hallinnoiman DCEU:n synkkien supersankaritarinoiden joukossa. Ne tuntuvat kääntävän supergenren hupsuudet ja hölmöydet vahvuuksiksi. Miten tekijät itse sijoittavat Shazamit lajityypin joukkoon?
– Ensimmäistä kertaa meitä meitä kutsutaan hupsuiksi ja hölmöiksi, Sandberg on närkästyvinään ja saa Hounsoun repeämään. – Itse asiassa on aika hämmästyttävää, että saamme tehdä jotain tällaista, koska sankaruus nähdään lapsen silmin.
– Shazamin tarina on hauska, varsinkin kun Zachary Levyn esittämä hahmo pohdiskelee muita supersankareita, Hounsou kommentoi.
– Hän tietää, että on muitakin, joilla on vastaavia voimia, ja hän pohtii, mikä on hänen paikkansa heidän joukossaan, Sandberg jatkaa.
– Sellaisessa omien kykyjensä epäilemisessä on jotain orgaanista ja elävää. Billyllä on kaikki ne hänelle annetut kyvyt, ja silti kaikkien niiden voimienkin kanssa hän ei usko itseensä, Hounsou pohtii.
– Vanha kunnon huijarisyndrooma.
Ylpeyden aiheita
Shazamien ohella Sandberg tunnetaan hyytävistä kauhulyhäreistään, joiden perusteella hän pääsi ohjaamaan esikoispitkänsä Lights Out. Shazam! Fury of the Godsin avaus tuo ne mieleen, kun arvoituksellisesti alkava hahmojen esittely muuttuu tappavaksi.
– Rakastan kauhua, ja yritän aina sisällyttää tuotantoihini pieniä kauhistuttavia hetkiä, muutenkin kuin hirviöiden muodossa, Sandberg myöntää. – Minusta sellaiset kohtaukset ovat tarpeellisia, jotta saataisiin aikaan tunnetta siitä, että sankareihin kohdistuu ihan todellista vaaraa ja uhkaa. Katsoja tietää, että ihmisiä voi vahingoittua, jopa kuolla.
Mitä muuta sellaista elokuvassa on, johon Sandberg ja Hounsou haluaisivat yleisön kiinnittävän huomiota?
– No, minä olen siinä! Sandberg nauraa, – Ei se stuntti kyllä mikään iso juttu ole, jos räpäytät silmiäsi sopivalla hetkellä, missaat komean parrakkaan naamani. Mutta se oli hauskaa, tein ensimmäisen stunttikohtaukseni DC-leffassa!
– En usko, että sitä voi missata, se on niin hyvin tehty kohtaus, kun olio nappaa sinut kyytiinsä, Hounsou vakuuttaa.
Entä Hounsoun omat suosikkihetket?
– Omia suosikkejani olivat kohtaukset, joissa olin kanssakäymisessä jumalattarien kanssa. Mutta ehdottomasti myös se hetki, jolloin hahmoni muuntautuu ikoniseksi supersankariksi, joka muutenkin tekee esiintymisen elokuvassa.
– Se unikohtaus? Sandberg tarkentaa.
– Kyllä, se uni, jossa yritän välittää viestiä päähenkilölle.
Shazam! Fury of the Gods nyt teattereissa.
