Robottinäyttelijä herätti kiinnostusta Tokion elokuvajuhlilla

Tokion kansainväliset elokuvafestivaalit pyörähtivät käyntiin 22.10 jatkuen hieman yli viikon. Sen alla järjestettiin kolmipäiväinen Contents Market. Tokio on A-listan festivaali, tarkoittaen että sillä on kansainvälinen kilpailu, jonka rahapalkinnotkaan eivät jätä voittajia kylmäksi. Aasialaisen elokuvan esittelijäalustana se ei kuitenkaan ole yhtä vahva kuin Busan.

Tokion TIFFCOM markkinoi elokuvan lisäksi animea ja popmusiikkia. Näin ollen marketti oli pakostakin vilkkaampi kuin tämänsyksyinen, vähän aneemisen oloinen Busanin market. TIFFCOMin esillepanijoissa oli paljon korealaisfirmoja. Bisnesseminaarien pääpaino oli animaatiossa ja etenkin japanilaisen animaation saamisessa maailmalle myyntiin. Pääkiinnostusalue vaikuttaa olevan muu Aasia. Toinen seminaariaihe oli nettilevitys, paikalla Hulun ja Netflixin Japanin edustajat sekä kolme kotimaista nettistriimaajafirmaa. Netflixin kautta tuleva amerikanjapanilaisen Cary Joji Fukunagan lapsisotilaskuvaus Beasts of No Nation saikin teatteriesittäytymisen festivaalilla.

beasts_of_no_nationFestivaali avautui Robert Zemeckiksen uutuudella The Walk, joka istuikin hyvin Tokion pilvenpiirtäjien lomaan – festivaalin pressitoimistokin sijaitsi 49. kerroksessa. Festivaalin päätti japanilaiselokuva Terminal, joka jää varmasti vuoden huonoimpien japanilaiselokuvien kategoriaan. Festivaalin ongelmana on aina ollut se, että suuret japanilaiset elokuvalevittäjät käyttävät sitä lanseerausalustana miettimättä juurikaan sitä, minkä kuvan japanilaisesta elokuvateollisuudesta Terminalin tai toisen flopin, Mozun, kaltaiset isolla rahalla tuotetut tylsät ja kliseemäisesti näytellyt elokuvat antavat kansainväliselle ammattilaisyleisölle. Ohjelmiston paras japanilaiselokuva, ansiokkaan nuoriso- ja gay-elokuvaohjaaja Ryusuke Hashiguchin Three Stories of Love, oli haudattu Busanissa jo tapahtuneen ensi-illan takia jonnekin festivaalikatalogin takaosiin.

Philippe Petit (Joseph Gordon-Levitt) in TriStar Pictures' THE WALK.

Kansainvälisen kilpailusarjan voitti brasilialaisen Roberto Berlinerin ohjaama Nise – The Heart of Madness, joka perustuu tositarinaan Brasilian mielisairaalakäytäntöjä muuttaneesta naislääkäristä. Näyttelijäpalkintoja satoi tanskalaiselle, Martin Pieter Sandvlietin ohjaamalle sotaelokuvalle Land of Mine, joka kuvaa juuri sodan päättymisen jälkeen Tanskan rannikolta miinoja puhdistavaa porukkaa, joka koostuu lähinnä poikasista – nuorimmat 16-vuotiaita. Toinen meitä läheinen maa kilpailusarjassa oli Viro, josta mukana oli Veiko Öunpuun R&A:ssakin nähty Roukli. Usea festivaalikävijä oli pahoillaan siitä, että iranilaiselokuva The Girl’s Houselle ei palkintoja riittänyt. Shahram Shah Hosseini luotasi naisen asemaa Iranissa tarinalla, jonka alussa seuraavana päivänä naimisiin aikonut Samira on joko hypännyt ikkunasta, tipahtanut vahingossa tai työnnetty. Totuus paljastuu elokuvan loppupuolella.

Kilpailusarjaan päässeet kolmesta japanilaiselokuvasta kiinnostusta herätti Koji Fukudan ohjaus Sayonara lähinnä toisen pääosanesittäjänsä vuoksi: Hiroshi Ishiguron suunnittelema androidirobotti (ylin kuva vas.) esitti ydinräjähdysalueelle jääneen ulkomaalaisnaisen hoitorobottia. Robotti on jopa kuulemma päätynyt näyttelijäpalkintoehdokkaaksi jollakin festivaalilla. Robottinäyttelijä luonnollisesti antoi jopa lausunnon ennen elokuvan esitystä.

Ken_et_KazuNuorempaa japanilaiselokuvaa esitelleessä Japanese Cinema Splash -sarjassa oli monta laahaavaa ja pienimuotoisesta sisällöstä kaksituntista elokuvaa venyttänyttä elokuvaa. Nuoria huumekauppiaita kuvannut Ken & Kazu vetikin voiton reippaalla otteellaan, ja ensimmäisen pitkän elokuvansa ohjannut Hiroshi Shoji päässee jatkamaan elokuvauraansa. Sarjan toinen tiukemmin käsikirjoitettu elokuva oli Kenji Yamauchin komediadraama Her Father, My Lover, joka ranskalaisen ihmissuhdesekoilun tyyliin selvitti tilannetta, jossa nuori nainen huomaa entisen koulukaverinsa vikittelevän hänen isäänsä.

Asian Future -sarjaan viritelty Satoko Yokohaman ohjaama The Actor kuvaa mielenkiintoisesti B-luokan näyttelijää, joka tekee minkä roolin vaan ja käyttää kuvausten väliset luppoajat ryyppäämiseen ja paikallisen kuppilanpitäjän vikittelyyn. Muualta ohjelmistosta löytyi hongkongilaisen action-ohjaaja Dante Lamin uusin elokuva To the Fore, joka sijoittuu kilpapyöräilyn maailmaan.

Festivaalilla esiteltiin muutama retrospektiivi, joissa oli mahdollista katsastaa R&A:ssakin vierailleen Masato Haradan kaikki elokuvat. Ken Takakuran 1960-70-lukujen yakuza-elokuvat eivät vanhene useassakaan katselussa. Kokeellisemmalta puolelta esillä olivat Shuji Terayaman uuden aallon kuvataiteesta ammentavat elokuvat. Animea ei Tokiossa koskaan unohdeta, ja tänä vuonna paneuduttiin Gundamin maailmaan esityssarjan ja tekijäkeskustelujen parissa.

GundamSamurai Award on muutamana vuonna myönnetty ansioituneelle japanilaiselle ja ulkomaiselle ohjaajalle. Tänä vuonna palkitut olivat veteraaniohjaaja Yoji Yamada, jonka Tora-san-elokuvia on pari nähty Suomenkin tv:ssä. Yamada on myös tehnyt tasokkaita samuraielokuvia viime vuosina humaanisessa Kurosawa-hengessä. Toinen palkinnonsaaja oli John Woo. Palkinnot myönnettiin kabukiteatterissa, jossa myös esitettiin uutena restaurointina Akira Kurosawan kabukivaikutteinen Miehet jotka astuivat tiikerin hännälle. Kurosawan käyttämästä alkuperäisnäytelmästä Kanjincho esitettiin yksi näytös maineikkaan kabukinäyttelijän esittämänä.

Woolle järjestettiin myös seminaari, jossa nuoret japanilaiset, erilaisia opiskelija- ja aloittelevien ohjaajien kilpailufestivaaleja voittaneet elokuvantekijät saivat esittää hänelle kysymyksiä. Woo kannusti heitä yhdistämään japanilaisen elokuvan upean perinteen nykypäivän sensibiliteettiin ja aiheisiin.

(EPISODI/Eija Niskanen, Tokio)

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut