Suloisesta pikkuballerinasta tulee hirviö – Vampyyrielokuva lyö katsojan ällikälläl

Joukko rikollisia kaappaa alamaailman vaikuttajan tyttären, 12-vuotiaan Abigail-pikkuballerinan. Heidän ei tarvitse enää kuin vahtia tyttöä yön yli ja he ovat 50 miljoonaa taalaa rikkaampia. Lapset vain voivat olla melkoisia hirviöitä.

24.4.2024 09:00

Radio Silence -kollektiivina tunnetut ohjaajat Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett sekä tuottaja Chad Villella aloittivat kauhuelokuvauransa vuoden 2012 V/H/S-antologialla. Sittemmin he ovat tehtailleet sellaisia genrehelmiä kuin Ready or Not (2019) sekä vuosien 2022 ja -23 franchisehitit Scream ja Scream VI.

Heidän uutuutensa kertoo kuudesta toisilleen tuntemattomasta rikollisesta, jotka palkataan murtautumaan alamaailman pomon tarkoin vartioituun kotiin ja kaappaamaan tämän esiteini-ikäinen tytär. Vahdittuaan tätä aamuun asti he voivat korjata hurjan potin. Taidon ja onnen myötä kaappaus onnistuu, mutta se on vasta alkua.

– Meistä oli hauska idea yhdistellä elementtejä, Bettinelli-Olpin toteaa.

Abigail on pienimuotoinen ja hahmovetoinen keikkaelokuva, joka joutuu vampyyrileffan kaappaamaksi. Toivoimme myös, että elokuvan alkupuoli loisi sympatiaa pikkutyttöä kohtaan ja se jatkuisi, kun veri alkaa lentää.

Realismi kohtaa fiktion

Läskiä tummuttavan, verta juovan ballerinan synnytti käsikirjoittaja Stephen Shields, joka oli herättänyt huomiota vuoden 2019 elokuvallaan The Hole in the Ground, jossa Kati Outinen teki pikkuroolin. Shields selaili lennolla Dublinista Los Angelesiin koneen viihdevalikoimaa.

– Tulin ajatelleeksi, etten ole nähnyt aikoihin hyvää keikkaleffaa, hän kertoo.

Hän pohti suosikkejaan kuten Quentin Tarantinon Reservoir Dogs -debyyttiä ja sekoitti omaksi ilokseen pähkäilyynsä kauhuleffahirviön. Kauhufani tunsi vetoa sellaisiin elokuviin kuin Salem’s Lot, The Lost Boys ja Kauhun yö (Fright Night), joten vampyyri oli luonnollinen valinta.

Shields myi idean Universalille, joka alkoi etsiä sille sopivaa tuotantokumppania. He päätyivät William Sherakiin, joka oli tuottanut Radio Silencen kauhuhitit. Sherak uskoi, että pienin viilauksin Bettinelli-Olpin ja Gillett tarttuisivat mielellään myös Abigailiin.

– He haluavat käyttää alkupuoliskon kehittämällä uskottavia hahmoja, jotka sitten pistetään uskomattomiin tilanteisiin, Sherak kuvailee.

Radio Silencen kolme hittiä käsikirjoittanut Guy Busick kutsuttiin kehittämään kaappaajista todellisia ihmisiä. Tällöin heidän heittämisensä epätodelliseen vampyyrikauhuun tuntuisi entistä hauskemmalta. Hauskuus alkaakin, kun kaappaajat päätyvät piilopaikaksi määrättyyn kartanoon. Epäluuloinen ja kinasteleva joukko paljastaa hiljalleen syitään osallistua keikkaan, mutta yhteistä säveltä he alkavat löytää vasta, kun Abigail pudottaa naamionsa. Muussa tapauksessa he ovat mennyttä ennen aamua.

Busick katsoi vampyyriklassikoita, mutta sai inspiraatiota Tarantinon käsikirjoittamasta Hämärästä aamunkoittoon -elokuvasta, varsinkin sen lajityyppimuutoksesta karusta rikostarinasta ylilyötyyn vampyyrimenoon.

– Muistan miten menin katsomaan sitä aivan kylmiltään ja kuinka käänne järkytti ja ilahdutti, Busick kertoo.

– Halusimme Abigailista vahvan ja tarkkaan määritellyn. Meillä oli hauskaa puntaroidessamme ”perinteisiä” voimia ja heikkouksia. Muuttuuko hän lepakoksi? Ei, mutta hän lentää. Onko valkosipulilla vaikutusta? Ei, mutta auringolla on. Halusin hänestä pelottavan ja manipuloivan silloinkin, kun hampaat eivät ole esillä. Tavoite oli tehdä modernia jatkumoa suosikkitarinoillemme.Radio Silence kokosi näyttelijä- ja työryhmän ja matkasi kuvaamaan Irlantiin kesällä 2023. Bettinelli-Olpin ja Gillett tasapainottelivat kaappaajien kinastelua ja Abigailin näissä synnyttämää pelkoa. He halusivat joka käänteessä varmistaa, ettei huumori jätä kauhua jalkoihinsa.

– Pyrimme viihdyttämään itseämme, Bettinelli-Olpin kuvailee. – Jokaisen kohtauksen on toimittava tarinan kuljetuksessa mutta myös paineltava haluamiamme viihdenappuloita. Lopussa pitäisi olla tunne, että on saanut yhdessä paketissa kokea jotain hauskaa ja jännittävää ja pelottavaa ja tunnetasolla toimivaa.

– Käytännössä vain kauhuleffat mahdollistavat sen, Gillett lisää. – On mahtava kokea katarsis täydessä teatterissa yhdessä peläten, yhdessä nauraen.

Tyttö ja hirviö

Harva kokenutkaan näyttelijä menee rooleissa aivan laidasta laitaan. Dublinissa syntynyt Alisha Weir teki läpimurtonsa Roald Dahlin rakastettuna pikkuvanhana Matilda Wormwoodina vuoden 2022 Matilda: The Musical -elokuvassa. Hän ei silti epäröinyt Abigailiksi muuntautumista.

– En ole koskaan tehnyt tällaista hahmoa, ja olen aina rakastanut kauhuleffoja, nyt 14-vuotias Weir kertoo. – Kaikki säälivät häntä, koska hän on suloinen pikkutyttö, joka kaapataan. Sitten hän osoittautuu joksikin aivan muuksi.

Radio Silence olikin ollut huolissaan siitä, löytyykö projektiin nuorta näyttelijää, joka on uskottava sekä sympaattisena esiteininä että sadistisena, saalistavana hirviönä. Pitkän etsinnän jälkeen roolittaja Rich Delia esitteli heille Weirin, ja Zoomin kautta tehty koeluku yhtä kaappaajista esittävän Melissa Barreran kanssa vakuutti kaikki.

Weir päätti lähestyä roolia kahtena erillisenä hahmona. Hän kutsui pelokasta pikkutyttöä Abbyksi säästäen Abigail-nimen tämän saalistajaminälle. Abigailina Weir jopa muutti ääntään puhuen ennemmin itsevarman aikuisen kuin pienen lapsen tapaan. Hänen tanssitaustansa auttoi myös oppimaan balettinumeron Tšaikovskin Joutsenlammesta, jonka jotkut vampyyrifanit saattavat muistaa Tod Browningin Draculan (1931) alkuteksteistä.

Abigailin kaappaavan koplan vetäjää esittävä Dan Stevens oli vaikuttunut.

– Hän on mitä suloisin tyttö, joka löi meidät ällikällä. Hän on koko homman moottori, ja me saimme olla häntä ympäröiviä idiootteja.

Weir nautti eniten hirviön kanavoinnista.

– Oli mahtavaa käyttää niitä hampaita, kun kaikkialla oli verta. Vampyyriksi muuttuminen vei ihan eri mielentilaan. Siinä ei muutu vain eri ihmiseksi, muuttuu eri lajiksi. Kohtauksissa, joissa Abigail nauttii tappamisesta, minun oli vain heittäydyttävä. En ollut kukaan muu, olin vain Abigail. Vain vampyyri.

Balettia ja veribalettia

Liikevalmentaja ja koreografi Belinda Murphy (The Last Duel, Vikings) työsti Weirin kanssa Abigailin sulavaa fyysisyyttä ja elokuvan avaavaa balettijaksoa. Vaikka Weir on harrastanut modernia tanssia ja jazztanssia, hän ei koskaan ollut opiskellut klassista balettia. Silti hän halusi tehdä myös Joutsenlammen varpaillatanssimisen, joka on vaativaa baletin harrastajillekin. He aloittivat voimaa ja kestävyyttä kasvattavilla harjoituksilla, koska Weir halusi tehdä mahdollisimman paljon itse.

– Rakastan uusia juttuja ja teen kaiken mihin vain pystyn. Olen jääräpää. Jos ei heti onnistu, yritän uudelleen, nuori näyttelijä kertoo.

Murphy ja Weir kehittivät elokuvan eri puoliskoille tietyn tavan liikkua.

– Alussa liikkeet ovat nättejä ja pehmeitä, eivät ollenkaan kypsiä, koska hän on vain pieni, tanssimista rakastava tyttö, Murphy kertoo. – Totuuden paljastuessa liikkeistä tulee terävämpiä, nopeampia ja määrätietoisempia. Hänen kroppansa on täynnä hillittyä adrenaliinia, janon ruokkimaa energiaa.

Vampyyrinäkin Abigail liikkuu notkeasti, kissamaisella sulokkuudella.

– Hurjistuneenakin hänen juoksemisensa on eleganttia, Murphy kuvailee. – Se on kuin esitys täynnä laskelmoitua kujeilua. Abigail leikkii heidän kanssaan ja nauttii joka hetkestä! Koska Alishalla on tanssitausta, se tuli häneltä luonnostaan.

Tappelukohtauksia varten koreografi ja stunt-järjestäjä Jessica Grant (The Pope’s Exorcist) kehitti taistelutapoja, jotka korostavat Abigailin voimaa ja ketteryyttä sekä viehkeyttä ja leikkisyyttä. Weir käytti vaijereita esimerkiksi kohtauksessa, jossa pieni vampyyri tanssii porraskaiteella. Grant antoi hänen tehdä niin paljon kuin mahdollista, mutta mutkikkaimmissa tai liian vaarallisissa kohtauksissa apuun tuli sijaisnäyttelijä Rachelle Beinart (The Marvels).

Bettinelli-Olpin ja Gillett rohkaisivat maskeeraus ja gore-efektitiimiä nostamaan jalan jarrulta.

– Meille sanottiin heti alkuun, että parempi överit kuin vajarit, kertoo Weirin tekohampaat ja kontaktilinssit suunnitellut meikkitaiteilija Liz Byrne (Cocaine Bear).

– Matt ja Tyler sanoivat: ”Kun ajattelette, että verta on tarpeeksi, lisätkää 50 prosenttia, eikä sekään ole tarpeeksi.” Kaikkea oli siis överisti: hikeä, verta, likaa.

Ohjaajakaksikosta Weirin muodonmuutos oli unohtumaton.

– Kun Abigail siirtyy vampyyrimoodiin, hän muuttuu uhrista pahikseksi, jonka puolella tavallaan on, Bettinelli-Olpin henkuttaa.

Proteesiosastoa vetäneen Matthew Smithin (The Pope’s Exorcist, Cocaine Bear) mukaan he intoilivat yhtä lailla haavoista, irtoraajoista ja -päistä, joita hänen tiiminsä loi silikonista.

– Mitä proteesiefekteihin tulee, Matt ja Tyler ovat kuin kaksi koulupoikaa.

Haastattelut ja kuvat: Universal Pictures International
Toimittanut Jouni Vikman

Lue myös: Toimintakauhu ilahduttaa roiskuttelun ystävää, mutta on silti kevyttä hetken huvia

Lisää luettavaa